Kirjautuminen

Käyttäjän saska kuva

Kiellettyä, mutta kuitenkin sallittua

(internetistä kaapattua)

Välillä turhauttaa. Ihmiset joilla ei ole omaa kokemaa tulevat päättämään asioista joista liian monella on omakohtaista kokemusta siitä mikä ei toimi. Ikävä kyllä en ole löytänyt sitä täydellistä keinoa jolla voisin siirtää kokemamme noille ihmisille. Yritetty on, mutta vastassa on enemmän tunnetta kuin faktaa.

Käyttäjän saska kuva

Kuuroille korville

(internetistä kaapattua)

Luulisi, että vanhemmat tuntisivat lapsensa tilanteen parhaiten. Eron jälkeen tilanne muuttuu. Lapsen kanssa kirjoilla olevasta vanhemmasta tulee lapsen suulla edustava vanhempi ja toisesta vanhemmasta tulee erokriisissä kipuileva vanhempi. Näin usein ainakin viranomaisen mielestä.

Käyttäjän saska kuva

Vanhempi jolla ei ole moraalin painolastia

(internetistä kaapattua)

”Etukäteen tehtävä vanhemmuussopimus ei ole järkevä. Ei vaikeuksia pidä lähteä ennakoimaan. Huoltoriidat saadaan ratkaistua vanhempia kouluttamalla. Pakkotoimet eivät ole lapsen edun mukaisia. Tarvitaan lisää eroneuvontaa.”

Käyttäjän saska kuva

Onko huoltoriita mahdoton yhtälö?

(internetistä kaapattua)

Eräs sosiaaliviranomainen aikoinaan totesi, että se joka keksii ratkaisun huoltoriitoihin, ansaitsee Nobelin palkinnon. 90 % vanhemmista saa homman kasaan pienen kipuilun jälkeen, mutta 10 % päätyy erohelvettiin. Miksi näin käy? Todennäköisesti asiaan vaikuttaa useampi seikka. Tässä muutama:

Käyttäjän saska kuva

"Toivotaan parasta" -kulttuuri

(internetistä kaapattua)

Eikö vieraannuttamista todellakaan osata tunnistaa? Onko olemassa edes ohjeita kuinka tunnistaminen voidaan tehdä? Vai eikö ole toimintaohjeita mitä tehdään kun tunnistetaan? Kenelle tunnistaminen ja asiaan puuttuminen oikeastaan edes kuuluu? Vai kuuluuko kenellekään?

Sivut

Subscribe to jyge.fi RSS