Kirjautuminen

Olet täällä

Haluaisin olla pedofiili

Käyttäjän jyrki kuva

(joko soitit poliisille? Lukisit nyt ensin koko jutun...)

Intro

Hämeenlinnassa oli taannoin päässyt nelivuotias pikkutyttö karkuun hoitokodista ja eksyi kikkailemaan ymmärtääkseni ihan valtatielle. Autoja tai siis ihmisiä, ajeli ohi. Normaalia? Yle uutisoi jatkona iltalehtien otsikoille tutkineensa asiaa ja päätyneensä tulokseen että varsinkin miehet pelkäävät auttaa kun on vaara että leimataan pedofiiliksi. Siis eivät uskalla pysähtyä, korjata horjuvaa muksua turvaan ja huudella josko kaipaileva vanhempi olis jossain lähellä?!?!

Iski takauma.

Efektejä livenä

Oltiin poikaporukalla pahanteossa. Ensin omenavarkaissa, (ei jääty kiinni), ja sitten kulottamassa valtatien vartta. Bensalla ja tulitikuilla, kun se likanen ja kostee penkka ei muuten olis syttynytkään.

Eikä palanut silläkään, kuin hetken kerrallaan. Keksittiin, että jos sekottaa ihan vähän sammalta, bensaa ja valtatien poikki kulkevan vanan edellisiä on luvassa enemmän efektejä kuin parikymmentä vuotta myöhemmin ilmestyvässä Renny Harlinin leffassa. Semmonen erityisesti oli siihen aikaan "helekutin makkeeta".

Kokeiltiin toki ensin ihan pelkällä pensalla, eräänlainen tuotekehitysprosessi siis, ja sattui sopivasti yks pedofiili tulemaan just autolla sen sata kilometriä tunnissa mitä siinä suoralla silloin sai ajaa.

Kolme koijaria hihitti ojanpenkalla ja tikun sytyttyä pedofiilin eteen hyppäsi tulimuuri että läsähti.

Kolmesta renkaasta nousi savu kun abseja ei ollut suuremmin tarjolla sen ikäsiin autoihin ja Taunus pysähtyi selkeesti ennen tulimuuria. 

Ennenkuin ehdittin nousta ylös, oli pedofiili ulkona autosta ja meillä mahanalus jalkoja täynnä. Maisemaa repivällä äänenpaineella lausuttua tekstiä tuli perään siinä määrin että oikeestaan vähän pelotti. Säkeet lienee niitä mitkä Lönnrot -vainaa jätti eepoksesta pois, vähän niinkuin häveliäisyyssyistä. Vasta kilometrin syvällä metsässä kyykittiin kusiaispesän takana sitä että tuleeko se perään vai ei. 

Olennaista tuossa oli se että vartti sen Taunuksen jälkeen, paikalta ajeli ohi kolmen rekan kolonna, kuormana jeesuksen isoja säiliöitä joissa kyljet ja nupin keulat täynnä kaikenmaailman merkkejä, aina pääkalloista vuotaviin koeputkiin. Fakta, jota silloin en tajunnut oli, että ilman tuota pedofiiliä, meillä olis ollut just silloin sammaleen ja bensan kyllästämä efektikokeilu valmiina kenttätestaukseen.

Ja hihitys hervoton. Sekä jonkunlaisen suuronnettomuuden ainekset. Ehkä.

No, pojat on poikia eikä siitä paljoakaan opittu, silloin. Mutta hirvittää ajatella mihin tämä lintukoto menee jos kaikki maanteiden pedofiilit viedään henkiseen vankilaan ja kahlitaan yleisen edun nimissä, kuten Ylen tutkimus osoittaa jo tapahtuneen.

Tässä näin julkisesti kiitokset Taunus-kuskille: jos ei ole sulla vielä kynnet lahot ja tunnistat itsesi niin tarjoan munkkikahvit valitsemassasi paarissa. Haluttaessa limonaatin kera. Anteeksi en suostu pyytämään, vetoan iän asettamaan syyntakeettomuuteen toki. Ja jotta ei menis munkkikahvit feikkien suihin niin vaadin että tunnistamiseksi kerrot mitä lupasit silloin tehdä kun saat meidät kiinni wink

Nykyaika

Luin tähän liittyen lastensuojelun keskusliiton julkaisemaa lehteä Lapsen Maailma, numeroa en muista, mutta siinäkin peräänkuulutettiin kollektiivisen vastuun merkitystä, perheessä, yhteisössä ja yhteiskunnassa. Asia siis on aktiivinen, jos se on sitä ollut kolmekymmentä vuotta sittenkin. Vaan kun ajattelen itseäni ja ympäristöä, olen huomaavinani että kehitys ja varsinkin puuttumiskynnys on selkeesti eri luokkaa kuin aikoinaan.

Kyse ei ole vanhoista hyvistä ajoista, kyse lienee enemmän yhteisöllisyyden katoamisesta tai sen muuntumisesta esineelliseksi.

Kun en ole mikään lattioille kuseksiva filosofi, en osaa tuota formaalimmin määritellä. Ihmiset ei vaan kylänraitilla enää sano "Huomenta!" eikä pysähdy kysymään että "Mitteepä sitä?" Mielessä toki pyörii kavereiden kolmekymmentä viimeisintä statuspäivitystä naamakirjaan ja lempifoorumilla vietetyn hetken muisto keskustelusta nimimerkin "g4ngnam<3Suffeli" vastinetta pohtiessa. Hän kun väitti että kansanmurha nyky Skandinaaviassa on kovin mahdoton ajatus, paitsi Norjassa kun eikös ne ollu natseja sillon...

Eikun siis asiaan.

Varsinkaan en ole nähnyt viimeaikoina ketään joka olisi mennyt kysymään räkänokkaiselta pissikseltä että mistä sä olet sidukat saanut tai lähimarketin pihalla räkivien kuudesluokkalaisten jengiltä mistä ja kuka noi tupakat on teille ostanu.

Hirvee olis häpee olla se pedofiili joka moiseen uskaltautui.

Hyvitys

Melko paljon noita tienpolttoiltamia myöhemmin, aloittelin työuraa postinkuljettajana. Työaika oli vapaanoloinen, tiet soraa ja Vatanen aivan sairaan kova jätkä vetämään niin että horsmapenkat kaatuu ja mummot siunaa kädet hameen helmoissa. Aurinkolasit, päässä peroksidia ja takakontillinen autostudion parasta kohinageneraattoria työntämässä C-kasettia tärykalvoihin.

Kesäpäivä. Siistiä.

Vedin just yhden kylän perälenkkiä, sitä missä voi ensin vetää kolmosella kaasu pohjassa loivan oikeen ja just ehtii vaihtaa hetkeksi neloselle (kun kolmosella menis rajottimeen) ennenkuin joutuu ottamaan vauhdin pois sellaseen kirraavaan oikeeseen ja pysäyttämään kahden postilaatikon kompleksin viereen.

Toisen laatikon isäntä tilaa Kansan Tahtoa ja naapuriin tuli Maaseudun tulevaisuus. Harvemmin juuri muuta.

Pölypilven keskeltä juoksin lehdet laatikkoon ja valmistauduin jo lähtemään kun laskeutuvan hiekan läpi alkoi näkymään parinkymmenen metrin päässä tyyny keskellä tietä.

Nostin vähän laseja ja tyyny muuttui n. reilun vuoden ikäiseksi taaperoksi.

Muistan tilanteen hämmentävän tarkasti. Kovin luonnollisesti ja ajattelematta nousin autosta, kävelin muksun luo ja nostin syliin. Huomatakseni että pikkuhousut oli mutta ei vaippaa ja keskellä tietä oli just toimitettu se pissaaminen. Sopivasti maantiepölyä ja keltaista märkää mutta kysyin siitä huolimatta että

"Mihinkäs äijä sä olet menossa? Ei taida olla linja-autorahaa mukana. Häh. smiley Eiköhän kävästä kysymässä äipältä josko sillä olis sulle jotain kuivempaa?"

Kävelin postilaatikoiden takana olevaan taloon, ovet oli auki sisälle asti ja radiosta kuului Sävellahja. Reilu kymmenvuotias tyttö tuli porstuaan vastaan kun huutelin että onko ketään kotona. Ei käynyt pedofiiliksi leimautumisen pelko mielessä kun kysyin tytöltä että

"Onkohan tää ukko teidän? Löyty tosta tieltä."

"Joo, äitii!! Pekalla on taas pissit housussa"

(Pekan nimi muutettu). Äitiä en nähnyt. Kuulin vaan kakofonisen miksauksen Sävellahjaa ja emalisten astioiden kolinaa pesualtaassa.

Tyttö otti juniorin tottuneesti syliin ja kääntyi sisälle.

Minä vedin lasit päähän ja otin seuraavan eri-hitaan-vasemman kesän ennätysnopeudella, kakkosen hakatessa rajoittimeen.

Suuntimaa

Olkaa nyt edes vähän pedofiileja, vaikka kerran viikossa.