Kirjautuminen

Olet täällä

Nykykäytäntö suosii vieraannuttajaa ja huoltokiusaajaa

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua)

Huoltoriita syntyy, kun lapsella on kaksi tyhmää vanhempaa. Onko todella näin? Ei vaan todellisuudessa huoltoriita syntyy kun toinen vanhempi toimii toisen mielestä epäreilusti, epärehellisesti ja/tai lapsen edun vastaisesti. Ikävä kyllä nykykäytäntö ja tulkinnat lapsen edusta antavat moraalittomasti toimivalle vanhemmalle lukuisia porsaanreikiä, joita hyödyntämällä voi toimia todellisen lapsen edun vastaisesti lähes ilman pelkoa seuraamuksista. Jos oikeasti haluttaisiin ennaltaehkäistä huoltoriitoja, tulisi nämä porsaanreiät tukkia. Tässä niistä muutamia:

Sopimukseton tila. Kun vanhemmat eroavat, ei heillä ole mitään sopimusta. Laki määrää kyllä kuka on huoltaja ja miten huoltajan tulisi toimia, mutta käytännössä kyseessä on villi länsi jossa erokriisin varjolla saa toimia miten haluaa. Sosiaaliviranomainen ei puutu lapsen edun loukkauksiin vaikka moni kuvittelee, että se on heidän tehtävänsä. Lapsen ominut vanhempi on tässä vahvoilla. Moni tekee tässä vaiheessa hädissään huonon sopimuksen, jotta ei menetä kaikkea. Kuinka moni on törmännyt tilanteeseen, jossa lastenvalvoja on kieltäytynyt leimaamasta sopimusta, kun lapselle annetaan oikeus tavata toista vanhempaa vain murto-osa ajasta? Kuinka moni on kokenut viranomaisen käytännössä vain halunneen sopimukseen nimet selvittämättä todellista tilannetta?

Vapaaehtoinen sovittelu. Suomessa sovittelu perustuu vapaaehtoisuuteen. Siitä ettei suostu sovitteluun ei seuraa mitään. Jos riita ei ole lapsen etu, niin eikö sopiminen ole lapsen etu? Meillä sovittelun periaatteisiin kuuluu se, että sovittelussa esille tulleet asiat ovat salaisia. Niitä ei voi käyttää esim. oikeudessa todisteena. Käytännössä siis sovittelussa voi väittää ihan höpöjä ilman pelkoa siitä, että jotain seuraisi, jos joku selvittää tämän olevan valetta. Sovittelu on käytännössä valtaa pitävän ohjaama näytelmä. Vieraannuttaja tulee sovitteluun saadakseen jotain lisää ja manipuloimaan sovittelijoita sekä toista vanhempaa. Kuinka moni jaksaa vielä ajaa lapsen edun puolustamista oikeuteen saakka, kun turpaan on tullut ensin lastenvalvojan, lastensuojelun ja sovittelun kanssa?

Oikeuskäytäntö lapsen edusta. Oikeuskäytäntö on täynnä porsaanreikiä. Vanhemmat eivät todista vallalla asiassa joka määrää lapsen tulevaisuuden. Lapsen etu on käytännössä se mitä tuomari kuvittelee sen kulloinkin olevan. Selvästi lapsen edun vastaiset toimet kuten vieraannuttaminen ja huoltokiusaaminen painavat lapsen etua päätettäessä useimmiten vähemmän kuin vakiintuneet olosuhteet tai se, että toinen pelkästään vaatettaa ja ruokkii lapsen. Huollolle laissa määrätyt velvoitteet tai olemassa olevat sopimukset voidaan oikeuskäytännössä unohtaa, jos toinen on saavuttanut vakiintuneet olosuhteet vaikkakin selvästi vääryydellä ja viekkaudella toimien. Näin tapahtuu koska huoltolaissa ei ole sanktioita lapsen edun vastaisesti toimimisesta. Tämä estää vain niitä vanhempia toimimista moraalittomasti joita kiinnostaa lapsen etu omaa etu enemmän. Oikeuskäytäntö palkitsee tämän tapaajavanhemmuudella tai huollon menettämisellä. Reilua?

Omat kappaleensa ansaitsisivat olosuhdeselvitys, lapsen kuuleminen, turvakotien väärinkäyttö, perättömät rikos- ja lastensuojeluilmoitukset jne. Itse asiassa on vaikea löytää nykykäytännöistä mitään mikä ennalta ehkäisisi lapsen edun vastaista toimintaa. Päinvastoin, nykykäytäntö suosii vieraannuttajaa ja huoltokiusaajaa.