Kirjautuminen

Olet täällä

Lapsi "valitsee" vieraannuttajan pelosta

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua)

Jos lapsilta kysytään, he eivät lähtökohtaisesti toivo vanhempiensa eroa. Pois lukien perheet joissa on esimerkiksi fyysistä väkivaltaa toista vanhempaa tai lasta kohtaan. Miksi joissain perheissä lapsi näyttää ”valitsevan” toisen vanhemman? Miksi eron jälkeen törmätään tilanteisiin missä lapsi ei halua edes tavata toista vanhempaa? Miksi joissain tapauksissa lapsi näyttää jopa vihaavan toista, ennen rakastamaansa vanhempaa?

Lapsi ei pysty rationaalisesti ymmärtämään mikä on hänen kannaltaan paras vaihtoehto tulevaisuuden kannalta tilanteessa missä häntä vieraannutetaan. Jokainen joka on kohdannut vieraannuttajan tietää, ettei tämän kanssa voi harjoittaa järjellistä keskustelua. Mitä mahdollisuutta lapsella on vaikuttaa vieraannuttajaan, kun yksikään aikuinen ei pysty vaikuttamaan vieraannuttajaan?

Lapset ovat aikuisempia parempia aistimaan asioita. Yhdellekään lapselle ei varmasti ole epäselvää mitä vieraannuttaja ajattelee toisesta vanhemmasta. Kun lapsi on jo käytännössä pääosin menettänyt toisen vanhemman, niin kukapa haluaisi menettää sen toisenkin? Parempi siis on myötäillä vieraannuttajaa.

Vieraannuttaja kyllä tarjoaa lapselle syitä jolla hän voi ”hyväksyttää” itselleen toisen vanhemman hylkäämisen. Sopivasti sekoitetaan mustamaalausta, historian vääristämistä, valeita, rakkauden epäämistä ja saamista, sekä yhteyksien estämistä. Näistä on eromyrkkykeitto tehty. Kamelin selkä katkeaa useimmilta lapsilta. Vain kaikkein vahvimmat uskaltavat tätä vastustaa.

Vieraannuttamisen vaikutukset ovat tiedossa: huono itsetunto, itseinho, luottamuksen puute, masennus, kouluvaikeudet, itsetuhoisuus, päihteiden käyttö, vieraannuttamisen ylisukupolvellisuus jne. Auttaisiko edes se, jos lapsi tietäisi mitä vieraannuttamisesta seuraa? Tuskinpa. Ei ainakaan jos tieto tulee kohdevanhemmalta. Vieraannuttajaan tämä tieto ei myöskään tee vaikutusta. Tai no ehkäpä viha vielä vaan kasvaisi. Toinenhan on tietysti syyllinen siihenkin, että hän joutuu vieraannuttamaan .

Tutkimukset ovat osoittaneet, että vieraannutettu lapsi voidaan ”kotouttaa” pois vieraannuttamisesta varsin nopeasti. Ikään kuin lapset salaa toivoisivat, että joku puuttuisi tilanteeseen ja heidän bluffinsa katsottaisiin. Tästä kertoo se, että lapsi hyvin harvoin itse katkaisee vaikkapa puhelinyhteyden toisen vanhemman numerosta, vaikka ei tähän numeroon koskaan vastaisikaan. Ikävä kyllä Suomessa tätä ”kotoutusapua” ei saa.

Yhteiskuntamme on normalisoinut vieraannuttamisen. On jotenkin normaalia, ettei lapsi halua tavata toista vanhempaa eron jälkeen. Vieraannutettu lapsi vielä lopulta itse varmistaa sen mitä vieraannuttajan suulla on kuultu silloin kun vieraannuttaminen on vielä vaiheessa. Viimeistään murrosikä tuo vieraannuttajalle hyväksyttävän perusteen sille, ettei lapsi tapaa toista vanhempaansa.

Koska kukaan ei puutu eikä auta, ei lapsellekaan jää juuri vaihtoehtoja. Hänen täytyy oppia vihaamaan toista vanhempaansa, pidättämään omat oikeat tunteensa ja omaksua vieraannuttajan ajatusmaailma. Lapsi ”valitsee” vieraannuttajan pelosta.