Kirjautuminen

Olet täällä

Miten vieraannuttamista voidaan yrittää estää?

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua)

Lienee jo aika selvää lähes kaikille, että vieraannuttamista todella tapahtuu. Debattia voidaan vielä käydä siitä, onko olemassa vieraannuttamissyndroomaa. Sillä ei mielestäni ole merkitystä aiheutuuko vieraannuttamisesta lapselle joku sairaus jolla on oltava joku nimi. Tärkeämpää olisi löytää keinot vieraannuttamisen estämiseksi ja jo vieraantuneen lapsen ja vanhemman yhteyden palauttamiseksi.

Vieraannuttajaan ei auta sovittelu, jossa ei ole riskiä. Vieraannuttajaan eivät pure kauniit korulauseet lapsen edusta ja toisen vanhemman tärkeydestä. Vieraannuttajaa eivät estä nykylait eivät sopimukset. Vieraannuttaja vieraannuttaa, jos se on mahdollista. Vieraannuttajaa ohjaa itsekäs tavoite, ei se mikä on oikein ja mikä on väärin lasta kohtaan. Eikä missään tapauksessa se mikä on oikein toista vanhempaa kohtaan.

Millä vieraannuttaminen sitten voidaan estää? Teoriassa helpointa olisi, jos vieraannuttaja luopuisi vieraannuttamistavoitteestaan itse vapaaehtoisesti. Näin ei juuri koskaan tapahdu. Ei ainakaan ajoissa. Taipumus vieraannuttamiseen vaatii tietynlaisen persoonallisuuden. Tämä ei itsestään muutu. Vieraannuttaminen pitää tunnistaa ja paljastaa. Tavoite tulee tehdä liian kalliiksi savuttaa. Tähän tarvitaan monenlaisia toimia. Tässä niistä muutamia:

1. Erovanhemmuudesta on tehtävä tasavertaista vanhemmuutta ja vanhempia on kohdeltava yhdenvertaisesti. Luovutaan lapsen tapaamisesta ja puhutaan lapsen luonapidosta molempien vanhempien luona. Tällä vaikutetaan nykyasenteisiin toisen vanhemman paremmuudesta, jos lapsi on hänen luonaan kirjoilla. Vieraannuttajalta viedään henkinen etulyöntiasema.
2. Pidetään vuoroasumista lähtökohtana jos jompikumpi vanhempi sitä pyytää. Siis myös ns. riitaisassa erossa. Vieraannuttamisen vahva vastalääke on lapsen runsas yhteys kohdevanhempaan.
3. Vieraannuttaminen tulee kirjata lakiin selkeästi lapsen edun vastaisena toimena joka kertoo todella huonosta vanhemmuudesta. Tämä nostaa vieraannuttajan kynnystä aloittaa vieraannuttaminen. Tavoitehan on omia lapsi eikä menettää tätä.
4. Vieraannuttamisen tunnistaminen ja siitä lapselle aiheutuvat riskit tulee kouluttaa sekä sosiaalisektorille, että oikeustoimelle. Tämä pienentää riskiä siitä, että viranomainen menee tahtomattaan ja ymmärtämättömyyttään vieraannuttajan puolelle.
5. Aikaiseen puuttumiseen tulee antaa valtuudet lastensuojelulle. Kun vieraannuttamiseen ei laiteta ajoissa rajoja, tulee vieraannuttamisesta rajatonta. Tämä lisää mahdollisuuksia puuttua vieraannuttamiseen ennen kuin se lähtee täysin käsistä.
6. Jos vieraannuttamisepäily nousee, tulee perhe ottaa tarkempaan seurantaan ilman, että 100% varmuutta vieraannuttamisesta ei vielä olisikaan.
7. Huoltokiusaamiseen tulee suhtautua huonona vanhemmuutena. Vaikka kaikki huoltokiusaajat eivät olekaan vieraannuttajia, niin kaikki vieraannuttajat ovat kuitenkin myös huoltokiusaajia. Huoltokiusaaminen on portti vieraannuttamiseen jos siihen ei puututa.

Tässäpä hieman eväitä niille päättäjille, jotka miettivät miten vieraannuttamista voidaan yrittää estää.