Kirjautuminen

Olet täällä

Halutaanko erolapsia edes todellisuudessa auttaa?

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua)

Mistä löytyisi se ihminen jolla olisi aitoa halua ja valtaa selvittää mitä huoltokiusaamiselle ja vieraannuttamiselle todellisuudessa voisi tehdä? Ei juuri auta jos asioita on ratkomassa ihmiset joilla on vain mutu-käsitys tai asennevamma. Tai ihmiset joiden tavoite on turvata oma toimeentulonsa todellisen auttamisen sijaan.

Huoltokiusaaminen ja vieraannuttaminen itse eivät ole vaikeasti ymmärrettäviä asioita. Vaikeus tulee siinä, ettei kukaan tunnusta tekevänsä näitä asioita. Ja siinä ettei tekoja pidetä tarpeeksi pahoina. Ja siinä ettei asian selvittäminen perin juurin kuulu kenellekään. Ja lopuksi siinä, että pahantekijä voi kieltäytyä asian selvittämisestä.

Väitän, että tuhansilta täysin kunnollisilta vanhemmilta on riistetty yhteys omaan lapseen ja lapsi on lähihuollossa sillä vanhemmalla joka täysin tietoisesti pyrkii tuhoamaan toisen vanhemman suhteen lapseen. Ja kukaan ei tällä hetkellä puutu tähän. Ei ole olemassa ohjeita miten selvittää onko kyseessä huoltokiusaaminen tai vieraannuttaminen. Saati sitten instanssia joka näytä ohjeita voisi noudattaa. Vielä hämmästyttävämpää on, ettei tällaista instanssia ilmeisesti edes haluta.

Koska kukaan ei puutu vanhempien toimintaan, jää paine lapsen harteille. Kuinka moni uskoo, että lapsi pystyy vastustamaan vieraannuttavaa vanhempaansa? Tulos on yleensä toisen vanhemman osittain tai kokonaan hylkääminen. Ja kun lapsi ilmaisee ”oman” tahtonsa on peli yleensä menetetty. Jäljelle jää vain suru, turhautuminen, epätietoisuus ja toivo.

Nykyinen järjestelmä, joka perustuu kauniisiin toiveisiin, on johtanut eroanarkiaan. Se vanhempi joka haluaa omia lapsen voi sen myös tehdä ilman suurempaa riskiä. Se vanhempi joka haluaa elää yhteishuoltajana kuin yksinhuoltaja voi sen myös tehdä ilman suurempaa riskiä. Sujuvasti kun vaan valehtelee tai kieltäytyy yhteistyöstä. Ei se enempää vaadi jos persoonallisuus sen sallii. Tässä yhteiskunnassa tätä toimintaa kutsutaan huoltoriidaksi.

Huoltoriitaa ei ole ennalta estetty. Huoltoriitaa ymmärretään ja se sallitaan. ”Erokriisissä” saa tehdä ikäviä asioita toiselle. Huoltoriidassa on ymmärrettävää ja normaalia, ettei lapsi halua tavata toista vanhempaansa. Huoltoriita on molempien vanhempien syytä. Huoltoriita ratkaistaan yleensä lähihuoltajan eduksi jos katsotaan riidan vahingoittavan lapsen kasvua ja kehitystä.

Harva meistä ymmärtää esimerkiksi raiskaajaa. Vieraannuttajien puolustajia sen sijaan löytyy. Ilmiö on niin epämiellyttävä, että sille on keksittävä järjellisiä ja ”hyväksyttäviä” syitä: he puolustavat lasta väkivaltaiselta entiseltä kumppaniltaan, alkoholistilta, huumeiden käyttäjältä, vainoojalta jne. Huoltokiusaaminenkin vain näyttää kiusaamiselta, mutta johtuukin eron aiheuttamista huonoista väleistä ja kommunikointi vaikeuksista.

Uhrit tuntevat vieraannuttajan ja huoltokiusaajan todellisen minän. He ovat nähneet ne ilakoivat ilmeet kun pahantekijä saa mitä haluaa. He ovat seuranneet lapsensa muuttuvan rakastavasta vältteleväksi ja vaikenevaksi. Jotkut heistä eivät ole nähneet lastaan vuosiin. He lukevat uuden huoltolain lausuntoja ja päätään pudistellen miettivät: halutaanko erolapsia edes todellisuudessa auttaa?