Kirjautuminen

Olet täällä

Miksi vieraannuttajaa uskotaan?

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua)

”Minulle olisi täysin vieras ajatus, että alkaisin estelemään lapseni ja hänen isänsä tapaamisia. Miksi tekisin niin? Lapseni rakastaa isäänsä... eihän kukaan voi tällaista suhdetta tahallaan vahingoittaa? En voi uskoa, että kukaan äiti sellaista tahallaan tekisi. Eri asia jos isä on jotenkin sekopää...tai alkoholisti tai väkivaltainen...”

Yllä kirjoitettuun lienee kiteytyy yksi suurimmista syistä siihen miksi vieraannuttamista on vaikeaa uskoa todeksi. Vieraannuttaminen on toimintaa, jossa lapsen ja tämän vanhemman välistä suhdetta pyritään hankaloittamaan tai jopa täysin estämään. Kukapa meistä sellaista tekisi? Eihän se ole oikein! Valitettavasti joukossamme on kuitenkin vanhempia, jotka niin toimivat. He haluavat pelata toisen vanhemman pois lapsen elämästä. Vieraannuttajaa ei tunnista päälle päin. Ulkoisesti hän voi olla huolehtivan vanhemman esikuva.

Kotona, muiden silmien ja korvien ulottumattomissa onkin sitten toinen todellisuus. Lapsilleen hän on itsevaltias, joka haluaa määritellä lasten ja heidän toisen vanhempansa suhteen. Hän pyrkii kaikin keinoin tunkeutumaan lastensa mieliin ja aivopesemään heitä hylkäämään toisen vanhempansa. Hän myrkyttää pieniä mieliä pelolla ja ilkeämielisillä epäilyksen siemenillä. Hän kanavoi omaa vihaa ja katkeruutta lapsiinsa, joilla ei ole keinoja puolustautua tällaista vastaan. Lapselle (lähes aina) on edessä vain yksin keino selviytyä: noudattaa vieraannuttajan tahtoa.

Eihän kukaan nyt perättömästi väitä pelkäävänsä toista? Eihän sitä voi valehdella, että toinen käyttää huumeita? Eihän sitä voi väittää ihan ilman syytä, että toinen vanhemmista on vaaraksi omalle lapselleen? Ja kyllä voi. Meidän on hyvin vaikeaa uskoa, että joukossamme on heitä, jotka ovat piittaamatta yhteiskuntamme normeista ja säännöistä.

Meidän kokemuksen mukaan melko monen vieraannuttajan käyttämä taktiikka on esittää pöyristyttäviä ”totuuksia” niin, että niissä on ripaus todellista tapahtumaan ja päälle paljon valhetta. Tällä tavalla epäileväki kuulija saadaan useimmiten uskomaan loputkin. Tätä käytetään niin ulkopuolisiin vaikuttamisessa kuin lähipiirinkin sumuttamisessa.

”Kyllä hän (lapsi) pelkää isäänsä...Ei hän nyt halua tavata, ei kai minun ole pakko lasta pakottaa”: kertoo vieraannuttaja. Jos kukaan uskaltaa tätä epäillä ja haluaa tarkistaa lapselta tämän todenmukaisuutta, toitaa lapsi usein lähes sanasta sanaan vieraannuttajan toivoman viestin. Kuulijan on syytä miettiä hyvin, hyvin tarkkaan, onko lapsen peloille minkäänlaista todenperäistä syytä? Onko kyse esim. vieraannuttajan istuttamasta pelosta. Onko kyse siitä, että lapselle on valehdeltu. Tai onko lapselle vääristelty todellisuutta: esim. vanhempi korottanut ääntä tai komentanut, jolloin vieraannuttaja on tahalllisesti kääntänyt tämän uhkakuvaksi lapselle.

”Kysy vaikka häneltä (lapselta) itseltään....En minä ala lapsen suulla puhumaan”, saattaa vieraannuttaja kertoa ilman pienintäkään huolenaihetta. Vieraannuttajan kanssa elävää lasta voisi verrata suljetussa valtiossa elävään kansalaiseen. Hänen on toistettava ”virallista totuutta”, jos muuta lipsahtaa, niin seurauksitta ei selviä.

Hänen (lapsen) toimiaa ja ajatuksia valvotaan jatkuvasti, ajattelun vapautta ei ole. Näennäistä avoimuutta ja vapautta esitellään valtiovierailuilla (lue. toisen vanhemman luona, sukulaisissa, lastensuojelussa tms.). Vieraillessaan ”toisen valtion maaperällä” (lue. toisen vanhempansa luona) on valtionsalaisuuksista visusti vaiettava ja puhuttava vain ennalta hyväksytyistä aiheista. Kontrollia ylläpidetään mm. tekstiviestein, pikaviestimin ja soitoin. Sisarukset saatetaan värvätä valvomaan toisiaan, jotta kukaan ei lankea ruodusta.

”Ei kai lapselta voi kesämökkeilyjä äidin kanssa riistää?”, kertoo vieraanuttaja kun on päättänyt lähteä mökille kävellen tapaamissopimuksen ylitse. ”Kyllä lapsella pitäisi olla oikeus saada sairastaa äidin hoidossa...”, kertoo huolehtiva äiti. Vieraannuttava äiti vetelee usein äiti-paras-huolenpitäjä-kortin esiin kun tunteisiin vetoavasti halutaan vaikuttaa. Ja tämä lähes aina toimii. Miksi? Juuri siksi, että usealla meistä on vahva mielikuva lempeästä ja huolehtivasta äidistä. Kun mielen täyttävät kultaiset lapsuuden muistot omasta äidistä, uppoaa uskomattomimmatkin selitykset kuulijaan kuin lämmin veitsi voihin.

On järkyttävää, että vieraannuttajan uhrina elävän lapsen tilannetta ei kyetä tunnistamaan. Vanhempien tasa-arvo on usealle lapsensa ”menettäneelle” isälle kuin vitsi. Kun lasta vahingoittavasti toimiva vanhempi hurmaa viranomaiset, käyttäen lasta kuin marionettia, on peli menetetty. Mitään ei ole tehtävissä. Rimpuilla voi, mutta apua ei saa. Lapsi ja isä jäävät heitteille ja jämähtävät läpi kaikkien yhteiskunnan turvaverkkojen.

Kokemuksemme mukaan on käytännössä aivan sama kunka kunnollinen, tunnollinen ja lapsilleen omistautunut isä onkaan, sillä vaan ei ole mitään merkitystä. Miksi?

Vieraanuttaminen ja huoltokiusaaminen SEIS!

Ps. Valtaosa (ei-ydinperheessä asuvista) lapsista asuu äidin lähihuollossa. Lasta tapaavan vanhemman on huomattavasti vaikeampaa toteuttaa vieraannuttamista kuin lapsen kanssa asuvan vanhemman. Kaikki on kuitenkin mahdollista. Me kuitenkin väitämme, että lapsen vieraannuttaminen isästä on eräs tämänhetkisistä suurimmista tasa-arvo-rikkomuksista.