Kirjautuminen

Olet täällä

Vanhempi jolla ei ole moraalin painolastia

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua)

”Etukäteen tehtävä vanhemmuussopimus ei ole järkevä. Ei vaikeuksia pidä lähteä ennakoimaan. Huoltoriidat saadaan ratkaistua vanhempia kouluttamalla. Pakkotoimet eivät ole lapsen edun mukaisia. Tarvitaan lisää eroneuvontaa.”

Ja sitten heräsin todellisuuteen. Yritän kovasti ymmärtää näitä asiantuntijoita joilla ei ole omaa kokemaa vieraannuttamisesta tai huoltokiusaamisesta. Heidän naiiviutensa on kuitenkin turhauttavaa. Heidän asennoitumisensa on tyypillistä ihmisille jotka periaatteessa uskovat sääntöjen mukaan pelaamiseen, mutta eivät ole varustautuneet kohtaamaan ihmistä joita säännöt eivät sidokaan.

On niin helppoa puhua lapsen etu duubadaata ja ennaltaehkäisyn tärkeyttä. Omaisuuden voi kyllä vakuuttaa, mutta kun kyse on lapsesta ja hänen oikeudestaan onkin yhtäkkiä vanhemmuussopimuksessa kyse vaikeuksien ennakoimisesta johon ei pidä lähteä. Seurauksena on, että lapsen oikeutta erotilanteessa ei suojaa muu kuin vanhempien moraali. Se auttaa vain jos kumpikaan vanhemmista ei kuulu siihen 10:een prosenttiin joilla moraalista painolastia ei ole.

Säännöt ja lait tarvitaan noita 10 % varten. Nykyiset käytännöt ovat kuin luotu heitä varten. Riita ei ole lapsen etu. Jos siis lähdet hakemaan lapselle oikeutta, olet riitelijä. Sinun pitää sovitella. Jos sinulla on sopimus lapsen oikeudesta, jota toinen ei noudata on sinun tehtäväsi lähteä sovittelemaan siitä mitä toinen vanhempi sitten suostuisi noudattamaan. Eikö tämä lähtökohtaisesti kerro kenen asiaa sovittelun kannattajat oikein ajavat ja kenen ”omaisuutta” lapsi vähintään henkisesti on.

Tietenkin kaikki puetaan lapsen edun kaapuun. Kuulostaa niin hyvältä. En sano ettäkö sovittelulla ei olisi paikkaansa, mutta riittääkö jos noin 60 % sovitteluista johtaa sopimukseen? Onko sopimuksen syntyminen itsessään jo tai edes tae lapsen edun toteutumisesta? Vai tulisiko tutkia mikä on solmittujen sopimusten sisältö? Kuinka moni luovuttaa sopimistilanteessa jos vastassa on vanhempi, jolla ei ole moraalin painolastia?