Kirjautuminen

Olet täällä

Voiko lähihuoltaja olla se pahis?

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua)

Jos "lähi"huoltaja kaappaa lapsen ulkomaille yhteishuollossa, niin kyseessä on lapsikaappaus. Rangaistus on sakkoja tai vankeutta. Tätä ei taida kukaan vastustaa? Mutta entä jos ns. lähihuoltaja, jonka luona lapsi on kirjoilla, tekee ns. maan sisäisen lapsikaappauksen? Eli siis ei anna toisen tavata lasta sopimuksen mukaan tai muuttaa etäälle lapsen kanssa. Tämä onkin yhtäkkiä "ok" eikä sitä tule mitenkään rajoittaa, kieltää - saati kriminalisoida. Eihän lapsesta huolehtivaa vanhempaa voi laittaa vankilaan? Tai ei ainakaan äitiä? Sehän on lapsen edun vastaista, perustellaan.

Vieraannuttamisen kriminalisointia vastustetaan samoin perustein, samalla logiikalla. ”Rangaistukset eivät ole paras tapa ratkaista huoltoriitoja”. Kukaan ei sentään kehtaa sanoa asiaa suoraan eli siten mitä se tarkoittaa käytännössä: Lähihuoltajalla on oikeus rikkoa lapsen henkistä koskemattomuutta varmistaakseen asemansa lähihuoltajana, koska lähihuoltaja on useimmiten äiti? Tunne on vahva selittäjä.

On se kumma kuinka tuo rangaistus nostetaan esiin, mutta sen ennaltaehkäisevään vaikutukseen ei uskota. Vai onko kyse tosiaan siitä, että uskotaan ja tulkataan kasvatuspsykologiaa siten, että huonokin äiti on parempi kuin hyvä isä? Ja kun muutama äitikin uhrataan tälle alttarille, saadaan kyllä tilastotkin näyttämään siltä, ettei kyse ole sukupuolirasismista, asenteista tai äidille kuuluvasta saavutetusta edusta.

Mietitäänpä kuka suhtautuu tunteilla argumentointiin kriminalisoinnista ja kuka perustelee sitä järkiseikoilla: Moniko kv. lapsikaappaaja sitten on saanut ehdottoman vankeustuomion Suomessa kriminalisoinnin ollessa voimassa vuodesta 2005 - tietääkseni ja muistaakseni muutama. Montako lapsikaappausta tehdään vuosittain ulkomaille? - huippuvuonna 55/vuosi (joista Suomeen lapsia tuotiin 16). Montako tehtäisiin jos asiaa ei olisi kriminalisoitu ja Haagin sopimusta ei olisi olemassa? Monta kertaa ns. tapaajavanhempi on oikeudessa omavaltaisesta huostaanotosta?- 2-3kertaa/vuosi. Entä monta kertaa ns. tapaajavanhempi joutuu menemään jo päätettyjä oikeuden päätöksiä hakemaan käytäntöön toteutuvaksi pelkästäämn täytäntöönpano-oikeudenkäynteihin? - n. 350 kertaa/vuosi! - eikä edes ne takaa jatkossa parempaa. Monet eivät edes kokemiemme yhteydenottojen mukaan siihen enää jaksa ryhtyä.

Joten - älyllinen epärehellisyys pois. Se ettei vieraannuttamisen tai perusteettomien tapaamisten estämisten kriminalisointi auttaisikaan kaikkiin tapauksiin, ei tarkoita sitä etteikö sillä olisi valtaosaan merkittävä ennaltaehkäisevä vaikutus. Tunneperusteluja tulee kyllä kriminalisointihankkeita vastaan, mutta kuinka kauan niitä jaksetaan niellä? Onko sisäinen verenvuoto (maan sisäinen lapsikaappaus) ratkaisevasti lapselle lievempi paha kuin ulkoinen verenvuoto (maan rajat ylittävä lapsikaappaus)? Miten kehitysmaaksi mieltämämme Brasilia pystyy kriminalisointiín ja miten jopa Ruotsikin pystyy siihen että lasten vieraannuttajat ja tapaamisten estäjät pannaan kuriin - ihan rikoslain uhalla? Kuinka kauan vielä suomalaiset lapset ja heidän "tapaajavanhempansa" kärsivät tästä mu...ttomasta lainsäädännöstä? Joko vihdoin saisimme hallituksen ja virkamiehet jotka tajuaisivat asian vakavuuden ja toimisivat?

Yhä useampi nainen, äiti, isoäiti, isoisä, veli, sisko, ystävä, asiantuntija jne. näkee tämän pahuuden ja epäoikeudenmukaisuuden sekä lainsäädännön korjausten välttämättömyydet. Yhä useampi.

Ja ennen kuin joku pitää Isät lasten asialla ry:n keinovalikoimaa suppeana, niin totean että toki muitakin keinoja olemme tarjonneet asiaintilojen korjaamiseksi, -ei tietenkään yksin lainsäädännön korjaukset auta. Lausuntomme on luettavissa kotisivuiltamme www.isatlastenasialla.fikohdasta "viranomaisille".

Lähihuoltaja on pyhä lehmä, jolle sallitaan vieraannuttaminen ja huoltokiusaaminen, koska hänellä on lapsi pääosin. Tapaajavanhempi taas on se itsekäs vanhempi, joka ei puolusta lapsen oikeutta vaan ajaa omaa etuaan - tarinan roisto ja yleensä "voittajakin" on selvillä jo ennen kuin käräjät alkavat...

Mutta voisiko olla, olisiko se edes teoriassa mahdollista, että joku lähihuoltaja ei ajakaan lapsen etua? Vai ajaako paha vanhempi lapsen oikeutta siten että lapsella olisi aidosti oikeus läheiseen suhteeseen molempien vanhempiensa kanssa? Entä ajaako hyvä vanhempi vastikkeessaan lapsen oikeuden supistamista ilman pitäviä, "ei-rakenneltuja" perusteita? Voiko henkinen väkivalta olla lapselle ratkaisevan paha asia määritettäessä lapsen etua ja oikeutta - ja suhdetta vanhempiinsa sekä lapsen asumis-,huolto-ja tapaamisratkaisuja sosiaalitoimessa ja oikeudessa?

Arvostan tavallisia äitejä, arvostan tavallisia isiä. En halua kirjoituksellani vihoja siis päälle keneltäkään. Mutta on kai perusteltua kysyä:

VOIKO SIIS LÄHIHUOLTAJA JOSKUS OLLA SE PAHIS?