Kirjautuminen

Olet täällä

Isä, miksi hylkäsit minut?

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua)

Se on sydäntä raastava kysymys, johon osa meistä on joutunut vastaamaan ja moni meistä miettii, mitä siihen tulee vastaamaan, kun kysymyksen hetki koittaa. Mitä vastaisin?

Lapseni, en koskaan hylännyt sinua. Olin taistellut taistelua, jossa ei ollut voittajia - ainoastaan häviäjiä. En voinut enää taistella, koska se ei olisi ollut hyväksi sinulle, minulle itselleni tai sinun sisaruksillesi. Kuitenkin vaikken enää ollut elämässäsi läsnä, olit joka hetki mielessäni. Olin kanssasi jokaisena syntymäpäivänäsi ja jokaisena jouluna. Olin kanssasi, kun aloitit koulun, opit uimaan tai pääsit rippikoulusta. Kun äitisi päätti, etten enää saa tavata sinua, samalla osa minusta kuoli. Surin, ikävöin, ahdistuin ja masennuin. Aamulla, kun heräsin uuteen päivään ja muistin menettäneeni sinut, romahdin yhä uudestaan. Menetin sinun lisäksesi myös terveyteni, talouteni ja elämänhaluni. Minun oli kuitenkin jatkettava elämääni. Minun oli jatkettava sen vuoksi, että jonain päivänä olisin siinä valmiina vastaamassa sinun kysymykseesi. Minun oli jatkettava, jotta voisin vielä olla isä pikkuveljellesi ja -siskollesi. Helppoa se ei ollut, mutta minulla ei ollut vaihtoehtoja.

Lapsi, jonka suhde isään on äidin toimesta katkaistu, ei välttämättä koko lapsuusaikanaan saa tietää, että isä ei ole häntä hylännyt. Isä on voinut taistella vuosia oikeudessa välillä puolustautuen, välillä oikeuksiaan hakien. Harvan tavallisen työssäkäyvän ihmisen talous tai terveys tätä kestää. Isä on voinut joutua viettämään vuosikausia selvitellen toistuvia perättömiä rikos- ja lastensuojeluilmoituksia, jotka voivat hänen itsensä lisäksi kohdistua myös mahdolliseen uuteen kumppaniin. Isän uusi kumppani ja lapset uudesta liitosta saavat myös osansa kurjimuksesta. Samalla lasten äiti aivopesee ja manipuloi heitä. Erityisesti ennen tapaamista ja sen aikana lapset joutuvat raskaan painostuksen uhreiksi. Lapset oireilevat ja kärsivät. Herää kysymys: ovatko tapaamiset enää sen arvoisia?

Kun huoltokiusaaja on pelannut kaikki korttinsa, yleensä viimeinen keino satuttaa entistä kumppania on katkaista lapsen kontakti isäänsä kokonaan. Kiusaajalla on lapsen lähivanhempana valta tämä tehdä ja sanktioita hän ei tästä saa. Kontakti katkaistaan tekaistuilla lapsen etuun vetoavilla perusteluilla: isä on epävakaa, isä on haitaksi lapselle tai lapsi pelkää isäänsä.. Syitä on monia, vain mielikuvitus on tässä rajana. Tässä kohtaa voimme miettiä miten näin toimiva äiti voi ylipäätään elää itsensä kanssa. Emme kuitenkaan valitettavasti ole tekemisissä ihmisten kanssa, joilla olisi normaali moraali tai, jotka toimisivat tämän yhteiskunnan pelisääntöjen mukaan. Vaikeaksi asian tekee se, että aihe on tabu.

Eihän äiti voi tahallaan vahingoittaa lastaan, eihän? Kai isässä nyt jotain vikaa täytyy olla, jos äiti näin toimii! Vai täytyykö?