Kirjautuminen

Olet täällä

Vanhempien riitaisuus -huoltokiista- tulehtuneet välit - ei yhteisymmärrystä

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua)

Riitaisuus nähdään edelleen sellaisena tilana, joka vaatii kahden osapuolen osallisuutta. Kahden aikuisen, jolla on yhteinen lapsi/lapsia, kaikenlainen välirikko tavataan tulkita ”riitaisuudeksi”. Väärin. Vanhempien ”tulehtuneet” välit eivät aina johdu molemminpuolisesta toiminnasta.

Lastensuojelussa, tuomioistuimissa ja terveydenhuollossa tällainen virhetulkinta (kiusaaminen tulkitaan riitaisuudeksi) on kokemuksemme mukaan valitettavan yleistä. Ei ole harvinaista, että vuosikausien kiusaamisen, kiristämisen, vainoamisen ja piinaamisen uhriksi joutunutta vanhempaa pyritään ”sovun, yhteistyön ja lapsen edun ” nimissä saamaan samaan neuvottelupöytään kiusaajansa kanssa.

Mitä jos ”riidan” toinen osapuoli on passiivinen ja pyrkii välttämään kaiken riidan? Melko usea vieraannuttamisen ja huoltokiusaamisen kohteeksi oleva vanhempi ei ole nähnyt mitään muuta tietä ulos, kuin vältellä kiusaajaansa niin hyvin kuin vain voi. Passiivisuus ja ”toisen posken kääntäminen” tai välttely ei mitenkään välttämättä saa kiusaajaa lopettamaan.

Se, että kiusattu ei reagoi kiusaan, saattaa joissain tapauksissa saada kiusaamisen vaan yltymään ”Minuahan et unohda, jos ei hyvällä, niin sitten pahalla”. Pian kiusattu huomaa olevansa yhä syvemmällä kiusaajan sairaassa maailmassa, VAIKKA ITSE EI OLISI TEHNYT YHTÄÄN MITÄÄN!

Yhteydenpidon pitäminen minimissään, vain välttämättömiä lasten asioita koskevat asiat, ei useinkaan huoltokiusaajalle sovi. Usea huoltokiusaaja jatkaa vainoamista ja ”piinaa” lasten asioiden varjolla. Lapsen nouto mm. viikonlopuksi ei sovi, milloin milläkin tekosyyllä ellei kiusattu vanhempi suostu alistumaan kiusaajan sanelemiin ehtoihin.

Takertuva kiusaaja haluaa jatkuvaa kontaktia uhriinsa. Tämän keinoina näyttäytyy mm. erilaiset ”keskusteltavat” asiat, kuten esim. lapsen vieminen maanantaina päivähoitoon, jossa retki tms. Lähes poikkeuksetta nämä asiat ovat sellaisia, joista lähivanhempi on saanut itse tiedotteen, jonka voisi halutessaan välittää esim. sähköpostilla, kuvaviestillä tms. toiselle vanhemmalle. Hän ei kuitenkaan näin toimi, sillä hän vaatii keinolla millä hyvänsä itselleen huomiota.

Ulkopuolisille takertuva huoltokiusaaja voi näyttää parhaimmat puolensa ja esittää hyvin yhteistyökykyistä. Hän voi moittia avoimesti toista vanhempaa ”keskustelukyvyttömäksi”. Hän voi esittää surkeata kun ”ei edes halua puhua lapsen asioista...on niin tärkeää että voi olla yhdessä vanhempi” vaikka todellisuudessa naamion takana on sairaalloisesti takertuva, jopa vainoava, huoltokiusaaja.

Lapsi on vainoavan huoltokiusaajan työkalu päästä tunkeutumaan entisen kumppanin elämään. Pahimmillaan lapsi on osallistettu mukaan kiusaamiseen joko suoraan tai välillisesti. Lapsi saattaa olla ”velvoitettu” raportoimaan tai jopa dokumentoimaan (videot, äänitteet, kännykkäkuvat) mitä toisen vanhemman kotona tapahtuu.

Vakavasti vieraannutettu lapsi, erityisesti isompi lapsi, saattaa aiheuttaa pelkoa vieraannuttamisen kohteena olevassa vanhemmassa. Vieraannuttaja saattaa manipuloida ja yllyttää lasta kohdistamaan vihantunteensa kohteena olevan vanhempaan tai vanhemman omaisuuteen. Joskus pelkääjä saattaa olla kohteena olevan vanhemman uusi puoliso (tai puoliso ja lapset), jotka ovat usein kuin ”punainen vaate” vieraanuttavalle vanhemmalle. Vieraannutettu lapsi on saatettu ”myrkyttää” katkeruudella ja kostofantasioilla näitä ”syyllisiä” kohtaan, joihin vieraannuttamisen kohteena oleva vanhempi on nyt sitoutunut.

Toinen vieraannuttamis- ja huoltokiusaamistapauksissa esiin tullut toimintatapa on niin äärimmäinen ja jatkuva kiusaaminen, että kiusattu lopulta menettää malttinsa: rähähtää, huutaa, uhkaa tms. Tämä on kiusaajalle kuin lottovoitto, sillä tätä hän on juuri halunnut: Todistusaineistoa tukemaan omia pyrkimyksiään! Kun kiusaaja sitten tuo tätä ”maltin menetystä” esiin viranomaisissa lapsen asioiden yhteydessä, on peli usein kiusatun osalta sitten pelattu.

Joskus kiusatun lopulliseksi ”pahikseksi” leimaamiseen riittää yksikin vuosikausien kiusan aikana suutuspäissä lähetetty tekstiviesti kiusaajalle. Joskus taas kiusaaja on vastavasten hankkinut todistajia mm. näkemään tilanteen, jossa toinen vanhempi menettää malttinsa kun lapsi on ”sairastunut äkillisesti” sen kuudennen perättäisen kerran kun häntä on tultu hakemaan lainvoimaiseen viikonlopputapaamiseen. Eihän ”kunnon vanhempi” sairasta lasta lähetä matkaan?” Tehokasta: yhdellä hyvin järjestetyllä näytelmällä saattaa jo pystyä petaamaan toiselle vanhemmalle lähestymiskiellon, valvotut tapaamiset ja yksinhuollon lähivanhemmalle.

Kun kiusattu osapuoli ”pakotetaan” neuvottelupöytään ”puolustautumaan”, jotta hän ei näyttäisi huonommalta kuin kiusaajasi on sinusta jo tehnyt, voidaan miettiä tilanteen mielekkyyttä. Ei ihme, että asetelma, jossa kiusattu on kutsuttu keskustelemaan ”lapsen parhaasta” kiusaajan kanssa, joka on vuosikausia ennen kaikkea hankaloittanut lapsen ja toisen vanhemman yhteyttä, on usein lähinnä absurdi näytelmä. Usein kiusattu ei enää pysty kuin statistina haukkomaan henkeä tai myötäilemään mielettömyyttä.

Jos tilannetta viitsittäisiin vähääkään tarkastella, avoimin silmin ja ajan kanssa, niin tilanne saattaisi avautua täysin toisen näköisenä. Kiusaamisen kohteena olevalla vanhemmalla on usein, jopa runsaasti mustaa valkoisella, toisen vanhemman toimeenpanemasta kiusasta. Mutta ei, usein kiusatulle vanhemmalle kerrotaan, että ”ei tässä nyt katsota niitä menneisyyden riitoja vaan yritetään nyt katsoa tulevaisuuteen”. Takertuva huoltokiusaaja hykertelee mielessään ja pyrkii esiintymään edukseen.

Edellä kuvatunkaltaisissa tilanteissa kiusattu vanhempi saattaa olla niin väsynyt, että ei oma-aloitteisesti edes yritä tuoda todellista tilannetta esiin. Vuosikausien kiusan uhri saattaa allekirjoittaa minkä tahansa sopimuksen, jotta saisi edes hetken rauhan. Väsynyt, piinattu vanhempi ei jaksa enää ajatella edes lapsen etua, kun ensisijalla on saattaa olla oma elämä: oma terveys ja toimeentulo. Hän ehkä ajattelee, että puolustautuu sitten kun on enemmän voimia. Toisella erää...

Vainoavan ja takertuvan huoltokiusaajan uhrina oleminen on erittäin rankkaa. Kun kiusan välikappaleeksi on joutunut oma lapsi, joka usein on kiusaajan lähihuollossa ”panttivankina”, on jokapäiväinen elämä kuin psykologisesta thrilleristä....jossa piina ei lopu lopputeksteihin, vaan jatkuu päivästä päivään...

Jokainen huoltokiusattu vanhempi ja lapsi tarvitsevat tukeasi.

Tue heitä: puhu vieraannuttamisesta: -ei enää vaieta!