Kirjautuminen

Olet täällä

Onko vieraannuttamisen salliminen pienempi paha?

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua)

En tiedä yhtäkään ihmistä joka toteaa, että lapsen vieraannuttamisen toisesta vanhemmastaan on hyvä asia. En tiedä yhtäkään ihmistä joka toteaa, että se on tuskaton kokemus kohdevanhemmalle. En tiedä yhtäkään ihmistä joka toteaisi, että se on lapselle hyväksi.

Tiedän kuitenkin ihmisiä jotka eivät usko vieraannuttamista tapahtuvan. Tiedän ihmisiä jotka uskovat siihen, että kohdevanhemmat vieraannuttavat itse itsensä. Tiedän ihmisiä jotka uskovat vieraannuttamista tapahtuvan, mutta eivät halua sanktioida sitä.

Nämä ihmiset haluavat kouluttaa tuomarit ja sote-ihmiset tunnistamaan vieraannuttamisen, mutta eivät usko, että poliisiviranomainen oppisi tätä. Ikään kuin poliisilla ei tässä maassa olisi kokemusta ihmisten kuulustelemisesta. Ikään kuin he eivät olisi päivittäin tekemisissä valehtelijoiden ja pahoinpitelijöiden kanssa.

Vieraannuttajan syvin motiivi on pelko. Hän pukee oman pelkonsa ajatuksissaan lapsen parhaaksi. Lapsi on hänestä se joka haluaa tai ei halua jotain mitä vieraannuttaja itse asiassa siis itse haluaa tai ei halua. Lapsen paras ja lapsen etu on hänelle se mitä hän itse haluaa. Lapsen todellisella parhaalla ja lapsen tulevaisuudella ei tosiasiassa ole merkitystä vieraannuttajalle.

Vieraannuttajaa ei kuitenkaan haluta uhata sanktioilla. Vieraannuttajaa ei haluta rangaista sillä perusteella ettei lapsi hyötyisi tästä mitään. Onko tosiaan näin? Eikö lapsi hyötyisi jos vieraannuttamiselle olisi rangaistuspelote? Eikö lapsi hyötyisi jos vieraannuttaja ymmärtäisi rangaistuksen saatuaan tehneensä väärin jos pelote ei riittänyt saamaan häntä olemaan vieraannuttamatta?

Mitä vieraannuttaja sitten oppii tänä päivänä? Oikeus palkitsee hänet lähihuoltajuudella ja toisen vanhemman jopa valvotuilla tapaamisilla. Saako tämä hänet luopumaan vieraannuttamistavoitteestaan? Saako tämä hänet ymmärtämään että pahoinpitelee omaa lastaan henkisesti?

Usein lapsi unohtuu tässä pohdinnassa. Hänen äänensä jää kuulumatta. Asia jälleen kerran nähdään vanhempien välisenä taisteluna. Mutta haluaisiko lapsi, ettei häntä saisi vieraannuttaa? Haluaisiko hän itselleen lain antaman suojan henkistä pahoinpitelyä vastaan? Haluasiko hän, että hänen toinen vanhempansa voisi auttaa häntä jotta pahoinpitely loppuu?

Lapsi ei voi auttaa itseään vieraannuttajaa vastaan kovinkaan helposti. Hänen ainoa toivonsa on tässä suhteessa hänen toinen vanhempansa. Jostain syytä tälle ei haluta antaa aseita joilla voisi yrittää turvata lapsen henkinen koskemattomuus. Heidät molemmat jätetään mieluummin vieraannuttajan armon varaan.

Vieraannuttajaan ei jostain syystä haluta kajota. Hän saa tuhota lapsen ja toisen vanhemman psyykeä vuosi toisensa jälkeen täysin vapaasti. Hän saa tuhota isovanhempien suhteita lapseen. Hän saa huoltokiusata toista vanhempaa vapaasti.

Ainoa mitä hän ei saa on rangaistus.

ONKO VIERAANNUTTAMISEN SALLIMINEN TOSIAAN PIENEMPI PAHA?