Kirjautuminen

Olet täällä

Isänpäivä – vieraannuttajan ”näytön paikka”

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua)

Jos tuttavapiirissäsi on lapsi, joka ei tapaa isäänsä isänpäivänä, voi kyse olla jostain aivan muusta, kuin mitä selitystä sinulle asiasta tarjoillaan. Sinulle saatetaan surkutella lapsiparkaa, jonka isä ei hänestä välitä... Saatat kuulla lähipiirin toistelevan, että onpas lapsiparalla kamala isä kun ei välitä lapsestaan edes isänpäivänä. Asialla saattaa kuitenkin olla toinen puoli, sellainen, josta sinulle ei hiiskuta...

Taustalla saattaa olla pitkäaikaista huoltokiusaamista, vieraannuttamista ja isän mitätöintiä Vieraannuttaminen on toimintaa, jossa lapsen ja toisen vanhemman suhde halutaan rikkoa.

Vieraannuttamiseen sisältyy usein pitkäaikaista mustamaalausta, lapsen aivopesua ja lapsen kanssa kontaktissa olevien aikuisiin vaikuttamista. Päämääränä on saada kaikki ympärillä vakuuttumaan lapsen toisen vanhemman vahingollisuudesta lapselle. Mitä useampi uskoo näitä ”pahoja puheita”, sitä varmemmin näistä ilkeämielisistä puheista muodostuu yhteinen ”totuus”, joka ruokkii itse itseään.

”Mutta kun isä on hylännyt lapsensa”, ”lapsi pelkää isäänsä”, kuulee usein perusteluja, vieraannuttajan toimien järkeistyksinä. Näihin selityksiin on helppoa uskoa. Vieraannuttaja onkin usein lahjakas vaikutelmanluonnissa. Hänen selityksensä vakuuttavat ja vaikuttavat perustelluilta. Vieraannuttavan äidin suku ja ystävät saattavat olla sinisilmäisesti nielleet kaiken pajunköyden mitä heille on lapsen isästä syötetty. Vieraannuttajalle on usein kuin ”punainen vaate” jos lapsen isästä puhutaan hyvää.

Lapsi halutaan ympyröidä ihmisillä, jotka tukevat vieraannuttajaa eivätkä kyseenalaista hänen luomaansa käsitystä lapsen toisesta vanhemmasta. Joissain tapauksissa lapselle on valittu ”uusi isä”, isäpuoli, joka on asetettu lapselle isän asemaan. Näinäkin päivinä on jossain lapsi, joka joutuu salaa ikävöimään omaa isäänsä, ja askartelemaan ”uudelle isälleen” isänpäiväkortin. ”Mutta kun hän itse haluaa niin...”, perustelee vieraannuttaja.

Tässä vaiheessa usea vieraannuttajan vaikutuspiirissä oleva sanoo: ”mutta kun se lapsi itse ei halua tavata isäänsä”. Tämä lapsen ”oma” osuus vieraannuttamisessa onkin ehkä se eräs suurimmista esteistä vieraannuttamisen tunnistamisessa. Lasta halutaan uskoa. Lapsi saattaa kertoa toisesta vanhemmastaan asioita, joista hänellä ei ole (eikä aina voi edes olla) ensikäden kokemusta. Lapsi saattaa toistaa vieraannuttajan hänelle luomaa mielikuvaa toisesta vanhemmastaan, joskus jopa lähes sanasta sanaan!

Vieraannuttamisessa on osana lapsen oma osuus, johon vieraannuttaja on lapsen ajanut. Vieraannuttaja on saattanut luoda lapselle täysin oman maailman. Lapsen hyvät muistot isästä on väritetty uudelleen ja vieraannuttaja kannustaa lasta tuomaan negatiivia asioita esille. Joskus lapselle on luotu jopa valemuistoja toisesta vanhemmasta. Tällainen lapsen oma osuus hämää helposti jopa kokeneita lastensuojelun, terveydenhullon ja oikeuslaitoksen ammattilaisia.Tämä on hyvin surullista, sillä vieraannuttamisen keskiössä oleva lapsi on todellisessa avun tarpeessa!

Oman vanhemman, varsinkin äidin, tekemä henkinen väkivalta ja lapsen vahingoittaminen on lähes tabu. Se on asia, jonka tapahtuminen on useille niin uskomatonta, että sitä ei uskota eikä nähdä, vaikka sitä tapahtuisi omien silmien alla. Kun taas mielikuva ikävästi toiminvasta, lapsensa hylännestä hulttio-isästä on helpompaa uskoa. Tätä stereotyyppistä mielikuvaa vieraannuttaja osaa taitavasti hyödyntää. Vieraannuttamisia sivusta seuranneet ovatkin usein järkyttyneet siitä kuinka täysin normaalista, terveestä ja lapsiaan kaipaavasta isästä on maalailtu onnistuneesti mitä mielipuolisimpia uhkakuvia.

Isänpäivä on monelle vieraannuttajalle eräs ”vuoden kohokohta”, jonka ympärille kiusaaminen ja vieraannuttaminen keskittyy:

”Lapselle vahingolliseksi” väitettyä isältä saatetaan kaikin keinoin pyrkiä estämään lapsensa tapaaminen isänpäivänä. Tähän keinot on monet ja painostaminen ja uhkailu lienee yleisimpiä. Toisinaan lapsi saatetaan jopa piilottaa isältä sukulaisiin tai lapsi viedään matkalle.

Toisaalla taas on isä, jolla ei vuosikausien kiusaamisen uhrina ole enää voimia asettaa itseänsä tulilinjalle ja tavata lasta. Uhkailut, kiristykset, perättömät lastensuojeluilmoitukset, lukuisat oikeudenkäynnit ja kaikenlainen kiusanteko on ollut niin raskasta, että isä ei enää jaksa. Ja valitettavasti tätä taisteluväsymyksestä kärsivää isää lyödään usein ”lapsensa hyläneen isän leimalla”.

Moni isä tekee näinä isänpäivää lähestyvinä päivinä kovasti työtä saadakseen tavata lapsensa. Monen isänpäivän iloa varjostaa jo ennalta pelko perusteettomista lastensuojelu- tai rikosilmoituksista, joihin lapsen tapaaminen hänet asettaa.

Jossain taas isä odottaa pala kurkussa painaen lapsensa tapaamista, ja suunnittelee tarkkaan jokaisen puheenaiheen, jotta niitä ei käytettäisi jälkikäteen häntä vastaan. Jossain isän sydäntä raastaa jo ennalta, kun tietää hakevansa sunnuntaina lapsen, joka itkee ja pelkää lähteä oman isän matkaan....

On lapsia, jotka kieltäytyvät tapaamasta isäänsä isänpäivänä. Yli 12-vuotiasta ei voi tähän pakottaa. Valitettavasti yhteiskunta ei tarjoa keinoja selvittämään lapsen aitoa ja oikeaa halua. Tätä usea rivikansalainen ei ota uskoakseen, mutta usea lapsensa tapaamisesta taistelunsa käynyt on joutunut karusti toteamaan.

Ja jossain toisaalla on isä, joka on sopinut ”yhteistyökykyisen äidin kanssa” hakevansa lapsen isänpäiväksi tapaamiseen, mutta tietää jo ennalta, että tänäkin isänpäivänä lapsi suurella todennäköisyydellä on sairaana...

Suomessa on paljon lapsia, joille tämä viikko on taas se viikko, jolloin vieraannuttaja kohdistaa heihin tarmonsa. Nämä lapset joutuvat manipulaation ja aivopesun uhreiksi likaisessa pelissä: pelissä, jonka tarkoitus on saada heidät uskomaan pahaa toisesta vanhemmastaan. Pelissä, jossa lapsia käytetään koston ja kiusan välikappaleina. Voiko tällaista oikeasti tapahtua, miettii moni. Valitettavasti voi, ja sitä tapahtuu tälläkin hetkellä.

Vieraannuttajan toimet ylittävät usein täysin ns. normaalin käyttäytymisen rajat. Vieraannuttaja ei välttämättä näyttäydy ulkopuolisille mitenkään poikkeavana, vaan usein saattaa vaikuttaa varsin hyvältä vanhemmalta. Kulissien takana näyttäytyy kuitenkin toinen todellisuus.

Vieraannuttaminen vaarantaa vakavasti lapsen terveen kasvun. Se altistaa lapsen monenlaiselle oireilulle mm. masentuneisuus, stressi, ahdistushäiriöt, itsesyytökset, ahdistuneisuus, unihäiriöt, päihteiden käyttö, kouluvaikeudet, pakko-oireet, syömishäiriöt jne. Kyse ei siis ole mistään ohimenevästä pikkuasiasta, vaan vakavasta asiasta, jonka vaikutukset vieraanuttamisen keskiössä lapsuutensa eläneet lapset kantavat läpi elämänsä.

Älä hyväksy vieraannuttamista! Älä usko kaikkea mitä sinulle kerrotaan! Taistellaan yhdessä vieraannuttamista ja huoltokiusaamista vastaan.

Jaa, ja levitä tietoa vieraannuttamisesta.

Vieraannuttaminen ja huoltokiusaaminen SEIS!