Kirjautuminen

Olet täällä

Vieraannuttaja käy sinunkin kukkarollasi

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua)

Vieraannuttaminen ja huoltokiusaaminen ei ole riitelyä. Se on YHDEN ihmisen toimintaa, jonka päämäärä on toisen vanhemman ja lapsen yhteyden häiritseminen, joskus jopa tuhoaminen. Huoltokiusaaja on usein varsin ahkera toimissaan ja käyttää OMAA etua ajaakseen hyväkseen mm. lastensuojelua, poliisia, terveydenhuoltoa, oikeuslaitosta, turvakotia jne. "ilmaiseksi".

Kun yhteiskunnassa muualla kiristetään vyötä, niin samanaikaisesti huoltokiusaaja porskuttaa palveluviidakossa poimien sopivimmat työkalut. Palvelut, jotka on perustettu turvaamaan yksilön turvaa, hyvinvointia ja oikeusturvaa, tarjoavat huoltokiusaajalle loistavan pelikentän. Huomiota, tukea ja kuuntelijoita riittää kiusaajalle, parhaimillaan jopa vuosikausien ajaksi. Vieraannuttajalle "sota lapsen toista vanhempaa vastaan" voi muodostua keskeiseksi elämänsisällöksi, kuin aktiiviharrastukseksi.

Huoltokiusaamisen uhriksi joutuminen ei ole omasta toiminnasta kiinni, eikä siinä kysytä suostumusta. Uhriksi "suostuminen" on usein pakollista. Selvityspyyntöihin, lastensuojelun yhteydenottoihin ja oikeuden lähettämiin haasteisiin reagoimattomuus ei ole vaihtoehto, vaan kiusatun on pakko "pelata mukana". Viranomaisten silmissä tilanne näyttäytyy helposti siltä, että uhri olisi osallinen "riitaan". Riitaisuutta ei kuitenkaan ole se, että toinen osapuoli puolustautuu ja pitää kiinni omista oikeuksistaan.

Kiihkomielinen vieraannuttaja masinoi helposti kokonaisen viranomaisarmeijan työskentelemään sätkynukkeinaan oman missionsa puolesta. Hän saattaa muutaman vuoden aikana työllistää toistuvasti mm. perheneuvolaa, turvakotia, oikeuslaitosta, lastenvalvojaa, poliisia, syyttäjää, lastensuojeluviranomaisia, lääkäreitä, psykologia, koulukuraattoria, ulosottomiestä, oikeusavun lakimiestä...Yhteiskunnan maksamaa asiantuntijakaartia. Kun vieraannuttamisen ja huoltokiusaamisen tunnistaminen on olematonta, kenelläkään ei tunnu olevan keinoja puuttua asian ytimeen: vieraannuttajan itsensä toimintaan.

Huoltokiusaaja saattaa kerta toisensa jälkeen toimeenpanna huoltajuus- ja elatusoikeudenkäyntejä, maksamatta itse kuluista senttiäkään. Erityisen helpoksi ja riskittömäksi tämä on tehty pienituloiselle huoltokiusaajalle. Oikeudenkäyntejä käydään joko lasten nimiin tai yleisen oikeusavun avulla ”ilmaiseksi”. Isälle saatetaan hakea lähestymiskieltoja ja valvottuja tapaamisia lapsiinsa, mitä kiusaaja sitten keksiikään.

Tässä alla muutamia esimerkkejä perheitä kohdanneista pyörityksistä (järjestykset muutettu, yksityisyyden suojaamiseksi). Huomioitavaa on, että heillä ei kaiken alla kuvatunkaan jälkeen, tilanne ole juurikaan rauhoittunut.

Perhe 1. Lapsi on vedetty täysin mukaan vieraannuttajan leiriin. Lapsi on vieraannuttajan taholta vedetty mukaan oikeudenkäynteihin. Lapsi on osallistunut isän painostamiseen, jotta isä luopuisi oikeuksistaan. Lapsi ei ole enää yhteydessä isäänsä: 
Oikeudenkäynti lapsen elatuksesta: esikäsittely ja pääkäsittely / isän neuvoa pyytävä yhteydenotto lastensuojeluun (ei apua saatavilla) / rikosilmoitus vieraannuttajan taholta, isä joutui kuulusteluihin (ei johtanut toimiin) / yhteydenottoja lastensuojeluun vieraannuttajan taholta (ei johtanut toimiin, isä ei myöskään koskaan saanut kaikkia tietoja kirjauksista) / oikeudenkäynti lapsen huollosta ja elatuksesta: esikäsittely – olosuhdeselvitys: 2 tapaamista lastensuojelussa, molempiin koteihin kotikäynnit, lapsen tapaaminen, yhteinen käynti -pääkäsittely tulossa / yhteydenottoja lastensuojeluun vieraannuttajan taholta (ei johtanut toimiin).

Perhe 2.
Lapsi käy isän luona tapaamisissa, mutta äiti pyrkii hallitsemaan lasta isätapaamisissa. Satunnaista kiusantekoa, isän uusperheen ja uuden puolison häiritsemistä. Äiti ei pidä kiinni sovitusta ja pyrkii soveltamaan sopimuksia omien näkemysten mukaan.
Viimeisen 5 vuoden aikana: 3 käyntiä lastenvalvojan luona (vanhemmat yhteistyössä) / lastensuojeluilmoitus (vieraannuttajan toimesta, johti mittavaan selvitykseen, mutta ei muuhun): kotikäyntejä isän perheeseen, kotikäyntejä äidin perheeseen, huumetestejä laboratoriossa, useita perheneuvolakäyntejä (pari tuntia kerralla) / Huoltajuusoikeudenkäynti: käräjäoikeuden esikäsittely, pääsäsittely, olosuhdeselvitys: useita tapaamisia vanhemmat yksin ja erikseen, kotikäynnit vanhempien luona, vanhempien yhteinen tapaaminen, lasten tapaaminen), tapaamisia nk. sovittelijan kanssa.

Vieraannuttamisen inhimillinen hinta on hirvittävä. Vieraannuttaminen on todellinen uhka lapsen hyvinvoinnillle ja usea lapsi oirehtii siitä rajusti. Lapsi saattaa ajautua erityisen tuen piiriin, ja saada jopa psykiatrisia diagnooseja. Lapsen ongelmien syyksi ei tunnisteta (eikä tunnusteta) lähivanhempaa. Usein hoitava taho ei näe aiheelliseksi kuulla lapsen toista vanhempaa lapsen asioissa, vaan lapsta saatetaan hoitaa vieraannuttajan vääristelemän tiedon valossa. On useita tapauksia, joissa lapsen potilasasiakirjoihin on kirjattu totena (häiriintyneen) vieraannuttajan "totuuksia". Näiden oikaiseminen toisen vanhemman taholta saattaa muodostua lähes mahdottomaksi. Kun tällaiset vääristellyt asiantilat (tai jopa suoraan valehdellut) jäävät elämään lapsen asiakirjoissa omaa elämäänsä, on lapsen oikeusturvaa rajusti rikottu.

Vieraannuttamistoimien uhreiksi joutuneet lapset eivät "parane" täysi-ikäistyessään vaan he kantavat oman vanhempansa aiheuttamia henkisiä arpia läpi elämänsä. Kun puhutaan nuorten syrjäytymisestä, olisi aiheellista puhua samassa yhteydessä vieraannuttamisesta.

Vieraannuttamisen kohteena olevan vanhemman koko elämä saattaa halvaantua jatkuvan kiusaamisen johdosta. Elämä pyörii huoltokiusaajan aiheuttaman epävarmuuden ja kiusan uhan alla. Suru lapsen menettämisestä ja ääretön toivottomuus tilanteesta kuvaavat usean isän arkea.

Vieraannuttaminen ja huoltokiusaaminen saattavat kummuta lähivanhemman (vakavasta) mielenterveyden häiriöstä. Kun ollaan siinä pisteessä, että vieraannuttaminen on niin pitkällä, että vieraannuttaja ottaa lapsen osalliseksi vieraannuttamistoimiin, pitäisi yhteiskunnan aivan viimeistään puuttua tilanteeseen. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua elämään tällä tavalla toimivan vanhemman armoilla. Kun viranomaiset aloittavat kauniit puheensa "sopimisesta ja vanhempien yhteistyöstä", kukaan ei tule oikeasti autetuksi. Selvää on, että kun lapsen edulla pyyhitään pöytää, ja saadaan taas yksi mappi kiinni, työpöytä on taas "yhdestä keissistä" siistimpi.

Viranomaiset (ja terveydenhuolto) kieltäytyvät lähes järjestään uskomasta tai hyväksymästä vieraannuttamista tai huoltokiusaamista, edes silloin, kun siitä on muitakin todisteita kuin pelkkä sana.

Nykyistä toimintamallia ei voi järjellä selittää: vieraannuttajan toimintaan ei edes pyritä puuttumaan. Keinoja kyllä löytyisi, jos asiaan puuttumiseen olisi todellista halua! Yhteiskunnan olisi ehdottoman tärkeää kouluttaa terveydenhuolto, oikeuslaitos ja lastensuojelu tunnistamaan vieraannuttaja. Varhaisen puuttumisen toimintamallien rakentaminen ei ole mahdotonta, jos tahtoa löytyy.