Kirjautuminen

Olet täällä

Sovittelun sietämätön vaikeus

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua)

Ulkopuolinen ei voi ymmärtää miksi näyttää siltä, että jotkut vanhemmat kiistelevät lapsistaan eron jälkeen. Eikö jokainen vanhempi halua lapsensa parasta? Eikö jokainen ole valmis vaikka antamaan henkensä oman lapsensa puolesta? Miten kaksi ihmistä voi olla niin itsekkäitä, että eivät ajattele oman lapsensa etua?

Kun omalle kohdalle osuu, niin sitten sen ymmärtää. Uskoakseni kaksi itsekästä vanhempaa on poikkeus. Tavallisempaa on se, että vain toinen on itsekäs. Se riittää hyvin riidan aikaansaamiseksi. Tällöin jää kaksi vaihtoehtoa. Olla hiljaa tai huomauttaa. Moni yrittää taiteilla näiden kahden vaihtoehdon välillä koska ei halua riidellä.

Oikeusministeriön vastaus tähän tilanteeseen on vapaaehtoinen sovittelu. Uskotaan siihen, että vaikka mopo on lähtenyt käsistä, niin tilanne helpottuu kun asiantuntija-avustaja palauttaa mieleen lapsen edun. Sama pätee perheasiain sovitteluun. Joskus tämä voi onnistua. Tai ainakin sopimus voi syntyä. Hyvällä onnella se on lapsen edun mukainen. Aina näin ei kuitenkaan käy.

On nimittäin olemassa vanhempia jotka eivät ole tavoitettavissa. Heillä on päässään filtteri joka estää heitä kuulemasta heidän kannaltaan epäedullista informaatiota. He kuulevat valikoiden tai muuttavat kuulemansa oman totuutensa mukaiseksi. Maksimissaan he voivat sopia jotain, mutta pyrkivät löytämään ja keksimään syitä minkä takia sovitusta ei sitten tarvitsekaan pitää kiinni.

He suostuvat sovitteluun vain pelatakseen aikaa tai saadakseen itselleen jotain lisää. Heille sovittelu ei ole tarpeeksi riittävä ”pelote” toimia lapsen edun mukaisesti. Heidän persoonallisuuttansa ei sovittelu muuta.

Jokainen voi kuvitella kuinka onnistuisi lapsen edun hakeminen sovittelemalla ihmisen kanssa jonka tavoite on poistaa sinut yhtälöstä. Jolle valehtelu ei tuota vaikeuksia ja jolla sattuu olemaan valta lapseen. Jonka tekoja tai lapsen yhteyttä heikentäviä vaatimuksia kukaan ei kyseenalaista. Joka ei vastaa kun kysytään ja todennäköisesti täyttää tilan vain omilla puheillaan ja sen jälkeen poistuu paikalta. Silloin konkretisoituu sovittelun sietämätön vaikeus.