Kirjautuminen

Olet täällä

Vieraannuttaminen on kriminalisoitava pian

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua, alkuperäinen oli täällä)

Vieraannuttamisella tarkoitetaan erotilanteen jälkeen ilmenevää toisen vanhemman harjoittamaa tahatonta, tahallista tai jopa pakkomieleistä etävanhemman tapaamisen ja yhteydenpidon hankaloittamista tai 
täydellistä estämistä ja lapsen käännyttämistä etävanhempaa vastaan.

Erotilanne on lapselle aina hankala. Lisäksi noin 2500 eroperheen lasta joutuu vuosittain kärsimään jonkinasteisesta psyykkistä kehitystä vaarantavasta vieraannuttamisesta. Lievässä tapauksessa lapsi on stressaantunut ollessaan yhteydessä kohdevanhempaansa, mikä voi ilmentyä esim. vastahakoisuutena lähteä tapaamiselle. Vakavahkossa tapauksessa lapsi joutuu ylläpitämään kahta erillistä maailmaa ja identiteettiä ollessaan vanhempiensa kanssa yhteydessä. Erittäin vakavissa tapauksissa lapsi ei halua olla lainkaan yhteydessä etävanhempaansa, ja häneen kohdistuvat vihantunteet hallitsevat lapsen ajatusmaailmaa.

Myös vieraannuttamista kokevat etävanhemmat kärsivät tilanteesta Heidän tuska on rinnastettu lapsen 
kuolemaan tai katoamiseen. Tuskaan vaikuttaa paitsi kontaktin puute myös usein tietämättömyys ja 
huoli lapsen elämän tapahtumista sekä mitä tämä etävanhemmasta ajattelee. Näin ollen etävanhempi on 
lapsensa armoilla. Monet eivät enää uskalla kyseenalaistaa lapsen tekemiä päätöksiä, pyyntöjä tai mielipiteitä, puhumattakaan heidän rankaisemisestaan, koska he pelkäsivät lapsen reagoivan siihen kielteisesti ja katkaisevan yhteydenpidon.

Vieraannuttamisen kriminalisoinnista on tehty lakialoite vuonna 2012, ja sen on allekirjoittanut 141 kansanedustajaa. Aloitteen läpimeno kuitenkin viipyy. Viranomaiset tunnistavat vieraannuttamisen ja huoltokiusaamisen melko hyvin, mutta lain mukaan puuttumismahdollisuudet ovat erittäin huonot. Lastensuojelun apu on paremman puutteessa perhetyö - keskustelua. Ongelma on, ettei vieraannuttamista harjoittavan osapuolen ole pakko suostua perhetyöhön. Voi myös olla, että perhetyöhön suostutaan
pitkin hampain, mutta työntekijöiden työt tehdään mahdollisimman hankalaksi kaikin mahdollisin tavoin.
Lastensuojelu ei voi tässä tilanteessa kuin vain voivotella ja sanoa, että "kyllä teidän pitäisi opetella sopimaan asiat, kun teillä on yhteiset lapsetkin". Mutta mitä toinen vanhempi voi oikeasti tehdä toisen ollessa täysin yhteistyöhaluton ja -kyvytön?

Oulussa 15.4.2015 vieraannuttamiskoulutuksessa puhuneet oikeuspsykiatrian 
asiantuntijat huomauttivat, etteivät pehmeät menetelmät vaikuta vieraannuttajan käyttäytymiseen, 
koska käytöksen taustalla on useinmiten vaikeitakin persoonallisuushäiriöitä.

Sanktioiden puuttuessa voitte vain kuvitella, paljonko vieraannuttamisen aiheuttamat huoltajuuskiistat 
kuormittavat mm. tuomioistuimia, lastensuojelua, poliisia ja terveydenhuoltoa.

Vieraannuttamiselle lapsena altistuneet ovat kertoneet esim. seuraavista oireista:
70 %:lla oli merkittäviä masennusoireita
33 %:lla oli vakavia alkoholi- ja muita päihdeongelmia

Kaikki viranomaiset ovat yhtä neuvottomia ongelman edessä. Lääkkeeksi tarjotaan huoltajuusoikeudenkäyntiä, vaikka kyse on henkisestä väkivallasta lasta ja etävanhempaa kohtaan. 
Henkinen väkivalta on rikos, mutta viranomaisten mukaan maininta on liian "löysä" oikeuskäsittelyyn. 
Ennakkotapauksiakin on vain yksi: Hilkka Ahde.

Lakialoitteen pikainen, muttei hätäinen loppuun vieminen on ensisijaisen tärkeää sekä eroperheille että 
Suomen kansantaloudelle. Hyvät päättäjät – ottakaa vieraannuttamisen kriminalisointi yhteiseksi 
asiaksenne heti uuden vaalikauden alkaessa. Tämän inhimillisen vääryyden oikeutus pitää poistaa!


Anu Huusko


Laajasti vieraannuttamisesta: http://www.pesue.org/tietopankki/