Kirjautuminen

Olet täällä

Varsin vastenmielistä toiminta

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua)

Mitä päässäsi oikein liikkuu? En tiedä kuinka moni miettii samaa vastaavassa tilanteessa. Ulospäin tavoitteesi näyttää selvältä: Minun ja yhteisen lapsemme välinen suhde täytyy tuhota. Minä en enää kuulu perheeseen. Minusta on tullut uhka sinun haluamallesi perheelle. Vähempi kuin totaalinen eristäminen ei ole tarpeeksi.

En tiedä mikä on motiivisi. En tiedä tiedätkö sitä itsekkään. Pelkkä rakkauden vastakohta eli välinpitämättömyys ei voi olla riittävä selitys tälle. Se voisi aiheuttaa kenties passiivisuutta, mutta ei tämänkaltaista aktiivista selvästi tarkoitushakuista toimintaa.

Yhteishuollon periaatteet eivät merkitse sinulle mitään. Solmitut ja tuomitut sopimukset eivät merkitse sinulle mitään. Kysymyksiin vastaat vastaamatta kysymykseen. Siis jos nyt edes vastaat mitään. Yleensä et vastaa, koska olet jo huomannut voivasi ottaa kenenkään siihen puuttumatta väkisin sen mitä et saa vapaaehtoisesti.

Vapaaehtoisiin sovitteluihin et lähde. Tiedät ettei siitä saa miinuspisteitä. Viranomaisille korostat minun tärkeyttäni lapselle. Perään pahoittelet sitä, että lapsi ei halua tavata minua. Härskisti syyllistät lasta oman toimintasi tuloksesta. Sinun tavoitteesi ja elämäsi on muiden elämää tärkeämpää. Lapsemme tulevaisuus ja mahdolliset psyyken vauriot eivät merkitse sinulle mitään.

Rakentamasi korttitalo heiluu perustuksiltaan. Sinun on jo pakko valehdella aivan kaikesta. Ihan jo turhista asioista joille en itse kykene löytämään mitään järkevää syytä. Ilmeisesti niin moniin valheisiin perustuvaa maailmaa on jo vaikea hallita. Tästäkin syystä sinun on helpointa vaieta jotta et kaiva itseäsi syvempään suohon.

Sivullisetkin huomaavat puheittesi ja toimintasi ristiriitaisuuden. Ystävyytesi hinta on tavoitteesi tukeminen. Kaikkia voi kusettaa jonkun aikaa, mutta ei kaiken aikaa. Lapsikin tajuaa. Tästäkin syystä kontaktit on ilmeisesti pyrittävä minimoimaan. Vain sinun todellisuutesi saa olla lapsen todellisuus. Vain sinun totuutesi saa saavuttaa lapsen mielen.

Lapsi on puun ja kuoren välissä. Totuuksien kertominen ei enää ole hänelle vaihtoehto. Hän tietää, että rakkautesi on kortilla ja sen epääminen on hänestä pelottavaa. Niin pelottavaa, että hän on valmis epätotuuksiin selvitäkseen ja miellyttääkseen sinua. Sinä palkitset häntä tavoitteesi mukaisesta toiminnasta ja käännät selkäsi jos hän osoittaa iloa tai kiintymystä minua kohtaan. Kestääkö lapsemme tämän?


Olisitko silloin onnellinen jos onnistut tavoitteessasi? Lapsemme ei haluaisi enää tavata minua. Sinun ei tarvitsisi millään tavalla huolehtia edes niistä skeidoista vaihtovaatteista jotka kaivat lapsen mukaan. Lapsi kuuluisi vain sinun perheeseesi. Tuntisi vain sinun totuutesi. Tapaisi vain sinun sukuasi.

Pitäisitkö hyväksyttävänä vastaavan toiminnan jos sinä olisit lapsemme asemassa? Mitä ajattelisit jos sinulle tehtäisiin samoin kuin sinä teet minulle? Olisitko sinä silloin huolissasi lapsen psyykestä? Ajattelisitko silloin, että vieraannuttaminen on lapsen edun mukaista - vai varsin vastenmielistä toimintaa?