Kirjautuminen

Olet täällä

Olisko aika vaihtaa systeemiä?

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua)

”Ei voi olla totta!” Näin ajattelin itsekin kun kohtasin tilanteen missä nyt entinen kumppanini alkoi vieraannuttaa minua yhteisestä lapsestamme. Ei sitä voinut uskoa. Ei siihen ollut mitään syytä. Ei ainakaan mitään sellaista joka sen oikeuttaisi.

Hyvin nopeasti tuli selväksi se ettei tässä tilanteessa ole ketään eikä mitään instanssia joka olisi valmis uskomaan minua ja auttamaan minua säilyttämään yhteyteni lapseen. Minusta oli tullut uhka. Systeemi ei pyrkinyt selvittämään kuka on pahantekijä. Systeemi pyrki ainoastaan pääsemään minusta eroon ja vaientamaan minut.

Systeemi ei ole varautunut patologiseen valehtelijaan. Tästä äärimmäisin esimerkki on Vilja-Eerikan kohtalo. Käräjäoikeus on siinäkin todennut vian olleen systeemissä. Systeemi olettaa erolapsen lähihuoltajan olevan hyvä ja lapsen toisen vanhemman olevan jos ei nyt paha niin ainakin huonompi, katkera ja kostonhimoinen. Kuvitellaan, että lasta suojellaan parhaiten tukemalla lähihuoltajaa.

On uskomaton kokemus kohdata patologinen valehtelija. Vielä uskomattomampaa on se kuinka helposti hän näyttää saavan viranomaiset ja ”asiantuntijat” puolelleen. He eivät tietenkään voi tietää totuutta, mutta jostain syystä eivät pysty tai halua nähdä niitä paljastavia merkkejä. Pitäisi ainakin kysyä tekisitkö itse samoja valintoja kuin patologinen valehtelija näyttää tekevän?

Systeemi sallii lähihuoltajalta olla piittaamatta sopimuksista ja yhteishuollon periaatteista. Niiden rikkominen on sallittua jos on ”muuten hyvä vanhempi”. Toisella vanhemmalla ei ole vastaavaa oikeutta. Toki voi olla tapaamatta omaa lastaan, mutta lasta rakastavalle vanhemmalle tämä ei ole vaihtoehto jos on vielä voimia. Käytännössä joudut siis kestämään yksipuolista huoltokiusaamista koska systeemin mielestä teillä on vain huonot välit.

Uhrista on turhauttavaa kuulla vanhaa totuutta siitä kuinka riitaan vaaditaan kaksi. Tai tottahan se on. Tarvitaan se joka rikkoo sopimuksia ja se joka valittaa siitä. Ikävä kyllä systeemi näkee ongelmaksi sen vanhemman joka valittaa sopimusrikkomuksesta. Tämähän hyökkää sitä ”perhettä” vastaan jossa lapsi pääosin asuu. Tämähän voi vaarantaa lapsen kasvun ja kehityksen. Yleisin ratkaisu näyttääkin olevan tämän uhan pienentäminen kaventamalla yhteyksiä lapseen entisestään.

Yleisesti on tiedossa, että on olemassa ihmisiä jotka pyrkivät vieraannuttamaan lapsen toisesta vanhemmasta. Tuskin yksikään heistä on tunnustanut näin tekevänsä. Käytännössä he siis valehtelevat. Tällä hetkellä systeemi ei heitä tunnista. Tällä hetkellä he hyväksikäyttävät systeemiä lapsen edun vastaisesti. Tällä hetkellä systeemi tukee heitä heidän tavoitteessaan.

OLISKO AIKA VAIHTAA SYSTEEMIÄ?