Kirjautuminen

Olet täällä

Perhesurmat työkaluna

Käyttäjän jyrki kuva

(otsikolla sain mielenkiintosi, hyvä. Sutta huutavan pojan riskillä yritän kerran...)

Keskustelin näet erään isän kanssa tässä taannoin. Tiedossa on että entinen vaimonsa vieraannuttaa hänen lastaan isästään melkoisen onnistuneesti. Lapsi ei ole tätä kirjoitettaessa saanut tavata isäänsä kolmeen vuoteen. Oikeudessakin on käyty, pokkaamassa toistakymmentä päätöstä. Toistaiseksi tuloksena on ollut vain huonosti varustellun edustusauton verollisen hinnan verran kuluja.

Isän mukaan nk. sovittelua on yritetty käynnistää perheneuvolan kautta jo toista vuotta mutta se ei ole johtanut vielä yhteenkään konkreettiseen askeleeseen. Kaikesta tuon jakamisesta jäi mieleeni tämä teema josta lupasin vääntää asiaa kolumnin muodossa jo aiemmin.

Isä kertoo:

"Juttelin sen perheneuvolan psykologin kanssa taas… edellisestä olikin jo useempi viikko vaikka viimeks sovittiin että koitetaan tihentää välejä."

...

"Juteltiin siinä näistä tapaamisten estämisistä ja jotenkin tuli sellanen tunne että tää on kun tuulimyllyä koittais pieksää. On v*tun vaikeeta vääntää ja perustella vuodesta toiseen itsestäänselvyyksiä joita nää sossut ei tunnu kykenevän näkemään. Varsinkin kun aikaa on se seittemän minuuttia ja mediana puhelin."

Mitä sinä tarkotat?

"No sä tiedät; jos isä ei estä tapaamisia, lapsi on viisvuotias, lastensuojelu sanoo että heillä ei ole mitään huolta ja lastenvalvojakin on todennut että hänellä ei ole estettä tapaamisille. Sit on käräjäoikeuden selkee määräys siitä miten ne tapaamiset pitäis olla ja tää äiti on käräjilläkin sanonu että ne määräykset on lainvoimasia. Koko ajan mä olen yrittänyt saada tapaamisia aikaseksi ihan kaikkien viranomaisten ja sen äidinkin kanssa.

Niin mistä ne tapaamiset sit on kiinni!!?"

Äidistä?

"Perheneuvolan mielestä vissiin lapsesta, mutta väittävät välillä että mä estän tapaamisia. Sitten kun aletaan esittään tarkentavii kysymyksii ja perusteluja niin jutut johtaa aina siihen että kun 'äiti sano'…"

Tiedän, näistä on kokemusta minullakin ja tiedät varmaan sen Pepen jutun, siinä on sama kaava?

"Joo, perussettiä. No nyt kuitenkin päästiin vähän jo haastamaan aiheesta ja mä esitin että vastuulliseen vanhemmuuteen kuuluu lapsen motivointi, olettaen että väitteet lapsen kieltäytymisestä olis mitenkään totta. Et niinku sama asia kun syödessä… en muuten päässy lausetta loppuun kun se psykologi täräytti yllättävän napakasti että tiedätkö sinä mitä meillä sanotaan syömisestä?"

Nii-in…?

"Häkellyin hetkeks, se äänensävyn muutos sisälsi vähän turhautumista, kevyttä agrea, tiedätsä sellasta hyökkäävää puolustamista?"

Olen nähnyt, nuo ovat hyviä. Olettaen että siitä pääsee ihan oikeaan järkevään dialogiin heidän kanssaan. Niin ja saa sen dialogin jotenkin kiteytettyä paperille ja dokumentoitua. Joku 'Sossut Norjaan' -video youtubessa ei paljoa nykypäivänä paina vaikka joskus siltä voi tuntuakin. Näin vinkkinä...

"Hmmm, ok, joo. No, se sano että heillä on sellanen sanonta:"

"Aikuinen päättää mitä syödään ja lapsi päättää kuinka paljon!"

Ookei…. Keskustelitteko te mitä se lapsi syö sitten kun se on ollut kolme vuotta syömättä? *repesin nauramaan*

"Veit jalat suusta! Mulla meni pallee tyhjäksi ja ehdin jo miettiä että milläs nyt eteenpäin. Asenne on vieläkin se että isä on se joka tässä jauhaa p*skaa ja on häirikkö. Mut sit mä ajattelin että ehkä on parempi antaa ton vähän upota ja purkaa se sit vaikka kimpassa ennen kuin duunaa vastinetta. Ja tekee sen sit kirjallisena niin että muutkin pääsee antamaan oman lisänsä asiaan. Kun se psykologi kuulosti vähän stressaantuneelta ja mä arvelin että defenssi vaan kasvaa jos koitat samantein upottaa jollain järkisyillä."

Mä en ole ihan varma onko tuo kimpassa ruotiminen ok, niillä on tapana levitä diipadaapailuksi ja vesittää itse asiaa?

"Totta sekin, mut jos mä olisin haastanut sen psykologin, sen omassa genressä, kun se on ainakin vähän kiihtynyt, niin eihän siitä tule kuin negatiivisia energioita ja näitä juttuja ei ikinä saada eteenpäin jos keskustelukumppani vaan möksähtää ja häipyy tai vaikka vaan se fokus siirtyy kinasteluun itse asiasta."

*Nauroin lisää* Niin no ainahan sä voit vetää hänet takaisin keskusteluun mukaan vaikka jollain kantelulla, ***-avi on sen verran tehokas että ne pääsee lukemaan niitä papereita jo puolen vuoden päästä.

"Ai niin... No se ei ole mun juttu muutenkaan. Mulla on ollu sellanen visio että sais kerran nää kaikki tässä vuosien varrella vastaan tulleet sossut, tuomarit, juristit, lääkärit, psykologit ja lastenvalvojat yhteen ja samaan seminaarisaliin. Sit vetäis parin tunnin multimediajumpan ja parit workshopit aiheesta: Miten tämä ratkaistaan olemassa olevilla resursseilla, lainmukaisesti. Luulen että tulis halvemmaksi kuin mitä tähän mennessä."

Just, niinköhän päivä riittää?

"Kyllä  mä uskon, siis jos tahtoa riittää. Defenssit toki on kovia mutta niitä ei kaadeta kuin auktoriteeteilla ja purkamalla juttuja osiin niin että se irvokkuus hyppää silmille."

Ok, no mitä sä meinaat sen syömis-vastineen kanssa?

"Niin… Sä tunnet mut ja olet nähny mut muksujen kanssa. Sano nyt p*rkele mitä mä isänä tai varaisänä teen jos muksu sanoo ruokapöydässä että en syö?"

Puhut sen syömään, ainakin vähän *heh*

"Joo. Mitä luulet että psykologi sanoo? Kun lähtökohtana oli estetyt tapaamiset kolmen vuoden ajalta niin näinköhän toi sanoo että anna olla syömättä kolme vuotta? Tai että jos muksu ei syö niin sitten se on vietävä lääkäriin. Robottikasvatusta siis ja vastuun siirtämistä viranomaisille. Kyllä mä mielelläni hukkaan tunnin jututtamalla sitä jörrikkää ihan vaan sen takia että mitä suurimmalla todennäköisyydellä se mökötys lakkaa sitä mukaa kun masu saa puuroa ja keho energiaa. Eikä alle kymmenvuotiasta tarvii varttia pidempään jututtaa, olipa asia mikä tahansa. Olettaen että vanhemmuus muuten on kunnossa. Pitäiskö muuten muksu viedä lääkäriin sillon jos se ei ole tavannut kolmeen vuoteen toista vanhempaa?"

*Hengitystä*

"Muistan sillon alkuaikoina kun piti lähtee äidille ja muksu alkoi itkemään ettei se halua lähtee isiltä…kerran se sanoi vielä sylissä että kun äiti lyö… Siis jumalauta sillonkin mä jututin ja kerroin niille kyynelsilmille että isi ja äiti on sopinu ja näin meidän pitää tehdä. Sossulle koitin jutella siitä lyömisestä mutta niitä ei kiinnostanu se asia. Yks sanoi että toi on ihan normaalia huoltoriidoissa."

Siis, mitä!?

"No joo, ne oli niitä. Kafka ruikkis pitkin seiniä jos se pääsis lukeen niitä käsikirjotuksia."

Niin. No sä aiot nyt muotoilla sen vastineen psykologille?

"Joo, tai sä voisit ensin litteroida tän ja työntää ihan raakana johonki blogiin? Saadaan vertaistukee ja kaverit voi antaa vinkkejä mitä ton ympärillä vois olla sellasia konkreettisia juttuja mihin tarttua. Väittelyyn on turha lähtee ennen kun on argumentit betonia."

Tota, kai sinä muistat sen kunnianloukkausjutun joku vuosi sitten?

"Duunaat sen v*ttu niin että jätät työntekijöiden nimet pois? Ja laitat soittopyynnöt mulle jos syyttäjä alkaa lähestyyn."
 

Hmmm, mietitään. Pikkujuttunahan tämä on hyvä mutta ei tuolla kirkkoa rakenneta.


Palautekori

Mitä ajatuksia sinulla herää? Voit laittaa vinkkejä ja kommentteja keskustelupalstalle tai minun sähköpostiin suoraan jyrki@jyge.net

Eräitä pohdiskelua auttavia kysymyksiä voisivat olla:

  • Mikä on vanhempi?
  • Miksi nimenomaan vanhempi päättää mitä lapsi syö?
  • Mitä päättäminen terminä sinulle sisältää?
  • Miksi lapsi päättää kuinka paljon?
  • Onko monesti niin että vanhempi ei ymmärrä paljonko ruokaa pitää tai saa syödä?
  • Onko aikuisen päättämisellä ja lapsen päättämisellä eroja, millaisia?
  • Miksi vanhemman kuuluu ylipäätään ymmärtää, voidaanko se milloinkaan muotoilla vastuuksi?
  • Miten sinä motivoit lasta arjen erilaisissa tilanteissa?
  • Pystytkö tunnistamaan asian tiimoilta kehäpäätelmiä?

Lopuksi

Pepen nimi on oikeesti Pera ja Peran nimi on muutettu tunnistamisen vaikeuttamiseksi. Itä-Suomen aluehallintoviraston nimi on myös peitetty tunnistamisen vaikeuttamiseksi tähtimerkeillä.

Sinulle joka et tunne opettavaisia eläinsatuja tai niiden teemoja, kehotan tutustumaan Aisopoksen tarinoihin. Niihin oikeisiin jotka löytyvät kirjastosta, eivät internetin mutkalle vääntämistä kvasitotuuksista.

Vaikeampi harjoitus on sitten löytää se metaforien kettinki jolla perhesurma-otsikko tuodaan Aisopoksen syliin, väitän kyllä että paatunut ristisanojen täyttäjä ja sudokumestari senkin ratkoo alle varttiin.

:)


Istun junassa, naputan tablettia vasemmalla ja syön oikealla lihapullia. Samalla katson kun poninhäntäinen isä tarjoilee rusinoita noin kaksivuotiaan tyttären lautaselle.

Olen iloinen tuon isän puolesta, juuri nyt.