Kirjautuminen

Olet täällä

Kenen asiaa lait ja käytännöt ajavat?

Käyttäjän saska kuva

(Internetistä kaapattua)

Tulet työpäivän jälkeen tyhjään kotiin. Kumppani ja lapset ovat poissa. Selviää, että kumppani on häipynyt turvakotiin lasten kanssa. Sinua syytetään väkivallan uhasta. Todellisuudessa kumppanillasi on uusi suhde ja hän haluaa vakiinnuttaa asemansa lasten lähihuoltajana. Näin voi käydä sinullekin. Mitä teet? Säästääksesi sinut turhalta kärsimykseltä voin kertoa miten systeemi toimii. Varmaan ensimmäisenä tulee mieleen olla yhteydessä lastensuojeluun tai lastenvalvojaan.

Aloitetaan lastensuojelusta. Todennäköisesti toinen vanhempi on jo alustanut lastensuojelun ja he nostavat kädet ylös ilmoittamalla, että asia ei kuulu heille. Se että et saa tavata lapsia oli sinulla siitä sopimus tai ei, ei aiheuta lastensuojelullista huolta! Lastensuojelu ei tee mitään jos lapsi ei ole heidän asiakkaansa. Tämä vaatii lastensuojeluilmoituksen teon jostain muusta huolesta. Vaikka lastensuojelun asiakkuus alkaisikin, voi toinen vanhempi kieltäytyä tulemasta neuvotteluihin. Ja vaikka tulisikin, ei siellä pakoteta ketään noudattamaan mitään. Todennäköisesti turhaudut ja riitaudut lastensuojelun kanssa, koska odotat heidän puutuvan asiaan edes jollakin tavoin. Tätä he eivät tee. Voit kuluttaa seuraavat kaksi vuotta turhaan vakuuttaaksesi lastensuojelua.

Sopimukseen pääsyyn myötävaikuttaminen kuuluu lastenvalvojalle. Hänelle on turha kertoa, ettet saa tavata lapsia. Menneisyys ei lastenvalvojaa kiinnosta vaan ainoastaan sopimukseen pääsy. Voit suostua siihen mitä toinen vanhempi haluaa. Lastenvalvojalta on turha odottaa tukea vuoroasumisvaatimukselle. Sitä ei suositella riitaisassa tilanteessa. Ei riitä, että sinä olet sovinnollinen. Riitaan riittää yksi joka huomaa riitelyn ajavan hänen etuaan. Todennäköisesti turhaudut ja riitaudut lastenvalvojan kanssa, koska odotat heidän puutuvan asiaan edes jollakin tavoin. Tätä he eivät tee. Paitsi passiivisella toiminnallaan tukevat toisen toimintaa.

Entä perheneuvola. Meillähän on hieno perheasiansovittelu. Ikävä kyllä perheasiansovittelu perustuu vapaaehtoisuuteen. Jos toinen kieltäytyy tästä, nostaa perheneuvola kädet ylös. Ei kuulu enää heille. Vaikka toinen suostuisikin sovitteluun, on turha odottaa, että se saisi toisen vanhemman luopumaan jostain mistä ei halua luopua. Mitään perheasiansovittelussa ilmitullutta ei saa käyttää hyväkseen esim. oikeudenkäynnissä. Kukaan ei tule painostamaan toista sopimukseen joka olisi järkevä ja oikeudenmukainen.

Tässä vaiheessa joudut harkitsemaan toisen vaatimuksiin suostumista tai asian viemistä käräjäoikeuden päätettäväksi. Muista, että olosuhteet ovat vakiintuneet toisen hyväksi kokoajan. Muista, että vanhempien ei tarvitse todistaa itse valalla. Vastapuolen strategia on yleensä riita, sinun vanhemmuutesi kyseenalaistaminen ja uhan kokeminen. Jos sinä haluat menestyä, on sinun strategiasi oltava tulevaisuus. Miten aiot huolehtia lapsen kasvamisesta ja kehityksestä. Lisäksi sinun täytyy luvata parantaa kommunikointiasi kaikin voimin vaikka toinen vanhempi on se joka ei kommunikoi vaan sanelee. Riita on jo olemassa joten lapsen edun mukaista on pyrkiä välttämään riitaa vaikka toinen sen aiheuttaisi. Jos menet mukaan väittelyyn historiasta, on toinen vahvoilla, koska lapsi on hänellä. On siis nöyrryttävä, jotta ei menetä kaikkea. Tai sitten voit luottaa siihen, että päätös on lapsen edun mukainen. Tilastollisesti etu on sillä joka lapsen on jo ominut.

No nyt sinulla on sopimus. Onko painajainen ohi? Hyvin nopeasti sinulle selviää mikä on toisen tulkinta solmitusta sopimuksesta tai tuomarin määräyksestä. Jos sopimus sisältää mitään tulkinnanvaraista on todennäköistä, että sitä tulkitaan yhteyttä vähentävästi. Jos sopimuksessa on määrätty esim. puhelinyhteys, niin voin sanoa että puhelinyhteys ei lain mukaan ole täytäntöönpano kelpoinen. Eli ei siis tarvitse noudattaa, jos toinen haluaa ottaa riskin siitä, ettet lähde ottamaan turpaan käräjiltä toista kertaa.

Näyttää myös siltä, että lapset jotka on omittu itselle vääryydellä ja viekkaudella ovat herkempiä sairastumaan. Korvaavia tapaamisia on todennäköisesti turha pyytää. Yhteishuollon velvoitteita ei tarvitse noudattaa. Ei ole olemassa mitään sanktioita jolla toinen saadaan niitä noudattamaan. Jos lähdet asiasta valittamaan voit kohta huomata olevasi pelkkä tapaaja ilman huoltajuutta. Riita kun ei ole lapsen etu. Ja riidan aiheuttajalla ei ole merkitystä. Jos vastassasi on vieraannuttaja, hän iskee viimeistään lapsen täyttäessä 12. Todennäköisesti kyllä jo aiemmin. Hieno systeemimme ei tunne instanssia, joka pyrkisi vanhemman ja lapsen suhteen palauttamiseen jos lapsi kieltäytyy tapaamisesta.

Onhan meillä sitten asiantuntijanavusteinen sovittelu. No jälleen kerran törmätään vapaaehtoisuuteen. Toisen ei ole siihen pakko suostua. Ja vaikka suostuisikin, ei kukaan pakota sopimaan mistään mitä ei halua. Ja vaikka sopisikin, niin eivät jotkut niitä sopimuksia noudata kuitenkaan. Vieraannuttaja ja huoltokiusaaja ovat vahvoilla sosiaaliviranomaisen edessä, lain edessä ja oikeuskäytännön edessä. Nämä on luotu turvaamaan lapsen etu. Käykö näin jos vastassasi on lupauksista ja sopimuksista piittaamaton ihminen? Onko lapsen etu turvattu erotilanteessa?

KENEN ASIAA LAIT JA KÄYTÄNNÖT AJAVAT?