Kirjautuminen

Olet täällä

Näin sinut tuomitaan menettämään lapsi

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua)

Mitä seuraa siitä kun viranomainen ei tunnista vieraannuttamista tai vaikka tunnistaisikin, niin ratkaisee asian vakiintuneiden käytäntöjen keinoin? Yleensähän vieraannuttaja on varsin taitava hämäämään viranomaisia ja usein saa viranomaisen puolelleen vieraannuttamaan. Sosiaalipuoli, jolla teoriassa voisi olla tai luulisi olevan asiantuntemusta lapsen kehityksestä, heittää pallon tuomarille. Tuomari ratkoo ikävän usein tilanteen vakiintuneiden olosuhteiden mukaan ja ”ymmärtää” tulevan lähihuoltajan tekemiä vääryyksiä ja toteaa vanhempien olevan riitaisia ja ongelmien johtuvan huonoista väleistä. Lapsen etu sitten toteutuu antamalla lähihuoltajalle mitä hän haluaa.

Ei ole harvinaista, että tuomarin tuomiossa tai olosuhdeselvityksessä lukee toisen vanhemman pystyvän paremmin turvaamaan lapsen yhteyden erosa asuvaan vanhempaan, mutta silti lapsi tuomitaan toiselle vanhemmalle. Joko vedoten vakiintuneisiin olosuhteisiin tai vaikkapa sisarusten välisiin suhteisiin jos vieraannuttajalle on kertynyt perhettä edellisistä suhteita. Käytännössä tämä tarkoittaa vallan antamista ja pysymistä ihmisellä joka ei tule kunnioittamaan toisen vanhemmuutta, yhteishuoltoa tai mitään muutakaan. Tulet olemaan täysin toisen armoilla.

Vieraannuttaja jatkaa vieraannuttamista ja koeponnistaa sopimusta. Huoltokiusaaminen kuuluu kuvioon ja toisen vanhemman vanhemmuutta pyritään haittaamaan aina missä vain voidaan. Mitä enemmän luovutat sitä enemmän sinulta viedään. Jos taas taistelet vastaan, kiihtyy lapsen manipulointi ja kostot seuraavat toisiaan. Viranomaiselta et todennäköisesti tule saamaan apua koska vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmämme mahdollistaa vieraannuttamisen ilman siihen puuttumista.

No mikä on lopputulos jos vieraannuttaminen sallitaan? Jos viranomainen toivoo, että ongelmat loppuvat tuomioistuimen tuomioon he ovat todennäköisesti väärässä. Paitsi jos tuomio on että toinen vanhempi erotetaan huollosta ja tapaamisista. Silloinhan ei riitaa saa kun sopimuksia ei tarvitse enää rikkoa. Jos sopimus kuitenkin takaa vieraannutettavalle vanhemmalle yhteyttä on voit yrittää roikkua lapsen elämässä niin pitkään kuin voit antamalla toisen tehdä mitä tahtoo. Voit onnistua säilymään lapsen elämässä, mutta mitä sinusta on jäljellä ja mitä lapsista on jäljellä? Todennäköisiä vaihtoehtoja on kaksi:

1. Oletko kuullut viranomaisen sanovan, että kyllä ne lapset sitten tulevat kun huomaavat toisen todellisen luonteen? Tätä ”odota” vaihtoehtoa tarjotaan sosiaalipuolen ratkaisuna vieraannuttamiseen. Huono puoli siinä on se, että vaikka tämä toteutuisikin, niin mitä sen odottelu on tehnyt lapsille? Mitä sinusta on enää jäljellä? Kuinka rikki ovat lapset siinä vaiheessa kun repivät itsensä irti vieraannuttajasta? Auttaako toisenlaisen mallin antaminen lapselle enää tässä vaiheessa? Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Tapasin hiljattain naisen joka oli pikkuveljensä kanssa jäänyt isän ponnisteluista huolimatta, väkivaltaiselle äidille. Sisarukset kyllä näkivät tilanteen jo lapsena. Ja nämä sisarukset menettivät sitten isänsä. Tämä nainen oli matkalla juuri terapiaan, pikkuveli oli näiden johdosta tappanut itsensä ja isä luultavasti myös. Eivät "lapset" saaneet mahdollisuutta edes.

2. Vieraannuttaja laittaa toivonsa vaihtoehtoon 2 eli totaalinen vieraantuminen. Eli lapset eivät enää pidä mitään kontaktia toiseen vanhempaan. Mitä heille kuuluu ja missä he ovat, on pääosin toisen vanhemman tietämättömissä. Puolet heidän identiteettiään on riistetty. Jäljellä on vain syyllisyys ja häpeä joka ratkaistaan vihalla poissaolevaa vanhempaa kohtaan. Toisten ihmisten kunnioittaminen, oikean ja väärän erottaminen on hämärtynyt heidän mielessään. Saadulla käyttäytymismallilla on suuri vaara toistua yli sukupolven. Lista on pitkä ja lopputulos riippuu lapsen persoonallisuudesta. Ilman henkisiä vaurioita selviää tuskin kukaan.

Nämä vaihtoehdot haluaa yhdistyksemme välttää. On olemassa kolmaskin vaihtoehto. Emme voi muuttaa entisen kumppanimme persoonallisuutta, mutta kuten lapset myös he tarvitsevat rajoja. Rangaistus ei ole se mitä haluamme. Ikävä kyllä rajat ilman sanktioita toimivat vain lainkuuliaisiin ihmisiin. Jokainen voi kuvitella mitä tapahtuisi liikenteelle, jos meillä olisi säännöt, muttei rangaistusta sääntöjen rikkomisesta. Anarkia.

Tässä anarkiassa elävät ne vanhemmat ja lapset joiden entinen kumppani syystä tai toisesta haluaa olla se ainoa vanhempi. Minä haluan kolmannen lopputuloksen. Minä haluan lapsestani kasvavan täyspäisen aikuisen. Minä haluan hänen olevan ylpeä vanhemmistaan vaikka he erosivat. Minä haluan, että hän saa rakastaa isäänsä ja äitiään vaikka he eivät rakasta toisiaan. Tuomioistuimet eivät kuitenkaan anna meille tätä vaihtoehtoa.

NÄIN SINUT TUOMITAAN MENETTÄMÄÄN LAPSI.