Kirjautuminen

Olet täällä

Kafkakin olisi kauhuissaan

Käyttäjän saska kuva

(Internetistä kaapattua)

Väkivaltakeskustelu on Suomessa pinnalla monestakin syystä. Hyvä niin, mutta odotan mielenkiinnolla siitä aiheutuvia toimenpiteitä. Kauniisti puhutaan, että mitään ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei tule hyväksyä, mutta kuitenkin nostetaan pääpainoisesti esiin miesten naisiin kohdistava väkivalta. Jää tunne siitä, että miesten miehiin kohdistama väkivalta, jota tapahtuu paljon enemmän, ei ole huolestuttavaa. Puhumattakaan naisten miehiin kohdistamasta väkivallasta.

Toivoisin, että väkivallasta puhuttaisiin sukupuoliriippumattomasti. Väkivalta on väkivaltaa riippumatta siitä kuka on tekijä ja kuka on uhri. Kun pääpainoisesti puhutaan miesten harjoittamasta väkivallasta sillä perusteella, että kiistattomasti miehet kohdistavat väkivaltaa naisiin enemmän kuin naiset toisiinsa, niin se leimaa kaikki miehet potentiaalisiksi väkivallantekijöiksi. Mitä ajattelee poikalapsi jolle muistutetaan, että miehet ovat väkivaltaisia naisia kohtaan? Mitä ajattelee tyttölapsi jolle kerrotaan, että miehet ovat väkivaltaisia naisia kohtaan?

On ainakin yksi ihmisryhmä joka kärsii näin luoduista asenteista. Heitä vastaan sataa perättömiä väkivaltasyytteitä, koska se on uskottavaa. On nimittäin olemassa ihmisiä jotka eivät arastele syyttää toista väkivallasta saavuttaakseen haluamansa.Uhrit kohtaavat henkistä väkivaltaa kolmessa aallossa. Ensin heidän suhteensa lapseen vähintään hankaloitetaan. Sen jälkeen heitä syytetään väkivaltaisiksi, potentiaalisesti väkivaltaisiksi, alkoholisteiksi, masentuneiksi tai mielenterveydeltään muuten epävakaiksi, mutta kuitenkin joka tapauksessa vanhemmuudessaan kyvyttömäksi tai ainakin vähempiarvoiseksi. Kolmas aalto on jatkaa uhrin huoltokiusaamista ”luvan kanssa” kun valta-asema on saavutettu.

Hämmästyttävää on, ettei monikaan uhri tule ns. hulluksi. Lapset on viety, mahdollisesti nostettu lähestymiskielto tai perätön väkivaltasyyte on mennyt tuomioistuimessa läpi, mahdollisesti maksettu pahantekijälle vielä korvauksia ja nöyryyttäminen vain jatkuu erimuodoissa. Kuvaan kuuluu, ettei tukea ole saanut muuta kuin siltä parhaalta kaverilta tai omalta suvulta. Joskus ei enää niiltäkään.

Kaikkeen vääryyteen on kuitenkin olemassa kyllästymispiste. Muutos tulee jossakin vaiheessa. Nyt se näyttää alkavan Brasiliasta. 24.12.2014 Brasiliassa vahvistettiin lakiin huoltajuudesta mielenkiintoisia asioita. Nostan esiin yhden joka tietyllä tavalla on vertailukelpoinen Suomen tilanteeseen ja Suomessa ei tullut hyväksytyksi. Brasilian lain pykälä 4. ”Yhteishuollon määräysten luvaton muokkaaminen tai perusteeton rikkominen yksipuolisesti voi johtaa yhteishuoltajalle määrättyjen etuoikeuksien vähentämiseen.”

Brasiliassa siis yhteishuollon periaatteita ja velvollisuuksia pitää noudattaa tai voi menettää jotain. Suomessa näin ei haluttu tehdä. Lakiin ei edes saanut mainintaa siitä, että niinkin vastenmielinen toimi kuin vieraannuttaminen tulisi olla kiellettyä. Kertooko se jotain asenteellisesta vastarinnasta? Mistä on kyse?

Meille miehille on opetettu, ettei ainakaan naista saa lyödä. Useimmille kenen tahansa lyöminen on suuren kynnyksen takana, mutta erityisesti naisen lyöminen on meille halveksittava teko. Lapseen kohdistuva väkivalta on vieä tätäkin halveksittavampaa.

Huoltokiusaaja syyttää uhriaan halveksittavimmista teoista. Hän iskee todennäköisimmin juuri siihen peruskilttiin ihmiseen joka lamaantuu, kauhistuu ja hakeutuu terapiaan koska epäilee jo itseään toisen syytösten edessä ja koska ei halua tehdä mitään väärin.

Hänen kohtalonsa ei kiinnosta. Sitä kutsutaan vielä lapsen edun mukaiseksi!!! Miksi huoltokiusaamiseen ei puututa Suomessa? Kafkakin olisi kauhuissaan.