Kirjautuminen

Olet täällä

Ainoat rikokset joissa uhrit tuomitaan

Käyttäjän saska kuva

(Internetistä kaapattua)

Vuosia sitten minulle avautui maailma jonka olemassa olosta en tiennyt mitään. Hieman yli kolme vuotta sitten liityin ryhmään joka sitten perusti Isät lasten asialla yhdistyksen. Sillä tiellä olen edelleen. Yrittämässä valaista päättäjille vähän tunnettua totuutta eron jälkeisestä elämästä. Siitä minkälaista on elämä huoltokiusattuna, lapsesta erotettuna, ilman tukea ja tuomioistuimessa tuomittuna toimimaan vanhempana käytännössä ilman mahdollisuutta vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen. Odottaen päivää jolloin sanon lapselleni viimeisen hyvästin. Jos sitäkään sitten sallitaan.

Olen jakanut lähes kahden sadan kohtalotoverin tilanteen tukipuheluissa. Monet niistä ovat omaa tilannettani huomattavasti kauheammat. Tilanteen runko on aina sama. Rajuus vain vaihtelee. Se mikä ei juurikaan vaihtele on lopputulos. Viesti on selvä. Itsekkyydellä ja valheilla saavutetaan valta-asema lapseen eron jälkeen. Toimimalla sääntöjen ja periaatteiden mukaan tulet menettämään yhteyden lapseen, jos toinen niin haluaa.

Yhteiskunta ei vastaa avunhuutoomme. Johtuuko se siitä, että uhri on useimmin isä? Eikö ymmärretä sitä, että samalla myös lapsi on uhri? Haluttaanko tosiaan sitä, että lasta kasvattaa pääosin ja ehkä ainoana se vanhempi joka saavuttaa valta-aseman vääryydellä ja viekkaudella? Eikö osa hyvää vanhemmuutta olekaan kunnioittaa lapsen yhteyttä toiseen vanhempaan? Se nimittäin näyttää olevan ensimmäinen asia joka vähennetään tai poistetaan jos valta-aseman omaava niin haluaa.

Ehdotus uudesta sosiaalihuoltolaista tukee tapaajavanhempaa velvoittamalla kuntia järjestämään valvottuja tapaamisia. Ne vanhemmat jotka eivät ole mikään uhka tietävät tämän olevan pelkkä vieraannuttajan käsikassara. Heidät kuitenkin leimataan ”rikollisiksi” vain ja ainoastaan siksi, että toinen on pystynyt estämään tapaamisia tarpeeksi kauan jolloin yhteiskuntamme ratkaisu on valvotut tapaamiset. Yritä nyt sitten luoda normaali suhde lapseen jota saat nähdä valvotusti max neljä tuntia kuukaudessa jos käy hyvä tuuri.

Kun lakivaliokunnan edessä kuuntelin syyttäjän vastustusta Pauli Kiurun lakialoitteelle toistuvan ja tahallisen tapaamisen estämisen perusteluiksi en ollut uskoa sitä todeksi. Syyttäjän mukaan laki ei kuitenkaan auttaisi tilanteeseen koska hänen kalenterissaan olisi aikaa syyttää vasta vuoden kuluttua. Näin halpako on lapsen oikeus?

Tiedon mukaan vainoamisen kriminalisoinnin (1.1.2014) jälkeen vainoamisesta tehtyjen rikosilmoitusten suuri määrä on yllättänyt. Usein kyse on juuri eron jälkeisestä tilanteesta. Tämän lain voimaan tuloa eivät syyttäjän kiireet estäneet. Vainoaminen on määritelty toiminnaksi jossa uhri kokee ahdistusta ja pelkoa. Tasan samaa kokevat huoltokiusaamisen ja vieraannuttamisen uhrit ilman toivoa lain suojasta. Huoltokiusaaminen ja vieraannuttaminen ovatkin ainoat rikokset joissa vain uhrit tuomitaan