Kirjautuminen

Olet täällä

Tule apuun Pauli

Käyttäjän saska kuva

(Internetistä kaapattua)

Laki lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta elokuussa 1996. ”Lapsen tahdon huomioon ottaminen: jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta, täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä vastoin lapsen tahtoa. Täytäntöönpanoon ei myöskään saa ryhtyä vastoin 12 vuotta nuoremman lapsen tahtoa, jos lapsi on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota”.

Antaisitko sinä 12-vuotiaan päättää kouluunmenosta, syötävästä ruuasta, kotiintuloajoista ja nukkumaanmenosta tai jopa tupakasta ja alkoholista? Miksi sitten annamme lapsen päättää oman vanhemman tapaamisesta? Sanotaan että vanhemman tehtävä on tuottaa välillä pettymyksiä, jotta lapsi oppii käsittelemään niitä. Entä jos lapsen kanssa asuva vanhempi ei halua tuottaa pettymyksiä?

Vanhempi on vuosikaudet tolkuttanut lapselle ”kun olet 12, niin saat itse päättää tapaamisista". Vastuu tapaamista siirretään lapselle, joka on lasta tuhoavaa, koska viestiin liittyy kaksoisviestintä: ”voit toki tavata, mutta en sitä hyväksy ja siitä seuraa rangaistus”. Lapsi siis tekee likaisen työn loppuun, jonka tarkoitus on ollut poistaa toinen vanhempi lapsen elämästä. Samalla tapahtuu muuta - valta kodissa vaihtuu. Lapsi on näet oppinut pelaamista ja manipulointia vanhemman kanssa, onhan hän ollut parhaassa mahdollisessa opissa. Hänen on tarvinnut selviytyä epäloogisen, turvattoman, rajattoman vanhemman kanssa, josta ei koskaan tiedä mitä hän tekee ja milloin raivokohtaus iskee. Lapsi on ollut panttivankina. Nyt hän on 12 vuotta ja hän haluaa lisää valtaa. ”Laita muuta ruokaa, en syö tuota” kuulosta normaalilta 12-vuotiaalta, mutta tässä tapauksessa sitä tulee lukea ”laita muuta ruokaa, tai lähden toisen vanhemman luo”. Ja vanhempi tottelee, sillä lapsen menettäminen toiselle vanhemmalle on pahinta, mitä voisi tapahtua.

Vieraannutettu lapsi on turvaton, koska häneltä puuttuu vanhempi joka rakastaa lasta sellaisena kun hän on, ilman ehtoja ja ilman peliä. Vieraannuttava vanhempi ei ajattele lapsen parasta, vaan omaa etua. Lapsesta on hyötyä. Hän on ase toista vanhempaa vastaan. Jos lapsi vaihtaa kotia, niin viha ja katkeruus ovat jäljellä, mutta ase häviää. Sen takia valta kodissa vaihtuu ja lapsi on enemmän turvaton. Hän on myös rajaton. Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan turvaton ja rajaton lapsi ei opi arkipäivän askareita, ei opi koulussa. Hän on kykenemätön oppimaan, koska hänen energiansa menee jokapäiväiseen selviytymiseen. Hän jää jälkeen muista ikätovereistaan, joka vie lapselta itsetunnon.

Onko laissa mitään järkeä? Onko 12-vuotias riittävän kypsä tekemään yhden elämänsä tärkeimmistä päätöksistä? Pauli Kiurun mukaan ei ole, vaan hän esitti rikoslakiin uutta kohtaa, joka on tapaamisoikeuden tahallinen estäminen: ”jos kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen vanhempi tai henkilö, jolle huoltajuus on määrätty, estää tahallisesti ja toistuvasti vahvistetun tapaamisoikeussopimuksen toteuttamisen, on hänet tuomittava lapsen tapaamisoikeuden toteutumisen tahallisesta estämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi”.