Kirjautuminen

Olet täällä

Olisiko liian kumouksellista?

Käyttäjän saska kuva

(Internetistä kaapattua)

”Ainakin voin sanoa lapselleni, että yritin”.

Tukityötä tehdessä olen kuullut tämän lauseen useammankin kerran. Kohtaamani vanhemmat eivät ole halunneet oikeuteen vaan heidän on ollut pakko mennä sinne. Näin tapahtuu koska yhteiskunta ei suojaa riittävällä tavalla lapsen oikeutta vanhempaan joka haluaa tavata lastaan.

Lähtökohtaisesti yhteiskunnan asettamat säännöt, periaatteet ja lait ovat hyviä. Ongelma on kuitenkin siinä, että sääntöjen, periaatteiden ja lakien vastaisesti toimiva voi marssia oikeussalista ”voittajana”. Ja usein hän näin myös tekee. On usein turha odottaa, että oikeus palkitsee hyvät teot nk. huoltoriidassa.

Moni teistä tietää miltä tuo tuomio tuntuu, helvetin epäreilulta ja epätodelliselta. Tosiaasia on, että oikeudessa voi voittaa vain jos lähihuoltaja on täysi idiootti tai jos olet valmis venyttämään omaa moraaliasi. Monikaan meistä ei kuitenkaan ole valmis myymään omaa sieluaan.

Kyllä tässä maailmassa pitäisi antaa lapsille esimerkkiä siitä, että hyvistä teoista seuraa hyviä asioita. Arvostan teitä hyvät vanhemmat, jotka valitsitte valon pimeyden sijaan. Vaikka sillä ei ”voittaisikaan”. Te olette se hyvä lapsenne elämässä. Jonain päivänä yhteiskuntamme ymmärtää tämän.

Mitähän siitä seuraisi jos huoltoriidan oikeuskäytäntö muutettaisiin. Päätöksen ei tarvitsisikaan perustua epämääräiseen lapsen etuun. Tämän sijaan päätös arvioitaisiinkin sen mukaan miten vanhempi kunnioittaa toisen vanhemmuutta, noudattaa hyvän vanhemmuuden sääntöjä, sovittuja sopimuksia, periaatteita ja lakia.

OLISIKO LIIAN KUMOUKSELLISTA?