Kirjautuminen

Olet täällä

Vieraannuttamisesta ei seuraa mitään hyvä - kenellekään

Käyttäjän saska kuva

(Internetistä kaapattua)

Mitä jos lapsesi ei haluaisi tavata toista vanhempaansa? Mitä sinä tekisit? Mikä olisi hyväksyttävä syy siihen, että hyväksyisit ja tukisit lapsen esittämää tahtoa hylätä toinen vanhempansa? Kuinka luonnollista se oikein edes on, ettei pieni lapsi halua tavata omaa isää tai äitiä?

Luonnollisuudesta en tiedä, mutta yllättävän tavallista se tuntuu olevan. Ainakin jäsenistömme keskuudessa. Selväähän on, että lapsi voi haluta paljonkin asioita johon vanhemman tehtävänä on sanoa että ei käy. Mutta entäs kun lapsi täyttää 12? Senkö jälkeen pitää lapselle antaa kaikki mitä hän haluaa?

Kerran, kun oma lapseni totesi minulle rakastavansa minua, kysyin häneltä miksi. Hän vastasi, että koska sinä olet minun isi. Ei siihen näköjään enempää tarvita. Se etten haluasi tavata häntä on yhtälailla epänormaalia kuin se ettei hän haluasi tavata minua.

Ero ja perheen hajoaminen kahteen kotiin luo erikoisen tilanteen. Tavallisimmin toista vanhempaa tavataan ja lapsella on vähemmän aikaa hänen kanssaan. Mitähän se lapsi miettii tästä tilanteesta? Toinen vanhempi muuttuu ihmiseksi jota tavataan ja toinen vanhemmaksi jonka luona asutaan.

Kummalla vanhemmalla sinä uskot olevan avaimet siihen mihin suuntaan lapsen ja häntä tapaavan vanhemman suhde kehittyy? Onko kaikki tapaavan vanhemman halussa ja vastuulla? Jos lapsi ilmoittaa, ettei halua tavata onko syy aina tapaavassa vanhemmassa?

Mitä mallia yhteiskuntamme tulisi suosia? Onko lapsen liian helppo luopua toisesta vanhemmastaan vai tulisiko sitä jopa vielä helpottaa? Kun lapsen oikeutta tulla kuulluksi häntä koskevissa asioissa halutaan vahvistaa, tulisi myös vaatia ja vahvistaa vanhemman velvollisuutta puhua totta lasta koskevissa asioissa. Samalla tulisi vahvistaa asiantuntemusta erolapsen oikean mielipiteen tunnistamiseksi.

Lapseen ja varsinkin erolapseen voi vaikuttaa. Lapsen saa hylkäämään kunnollisen vanhemman. Tämä on julmaa peliä lapsen psyykellä. Joku voi sanoa, että kyllä vieraannutetuista lapsista kasvaa normaaleja. Voi olla, mutta tuskinpa kuitenkaan heistä kaikista. Ja mikä nyt sitten on enää normaalia?

Vieraannutettu vanhempi joutuu kasvattamaan itselleen henkisen suojan johon rakkaus menetettyyn lapseen piilotetaan. Uskon, että vieraannutettu lapsi luo itselleen samankaltaisen henkisen piilon rakkaudelle tuota hylättyä vanhempaa varten. Tuo piilo odottaa ja vaatii paljastumistaan.

Vieraannuttaminen on äärimmäisen itsekästä. Suorastaan vastenmielistä touhua. Tästä syystä vieraannuttajakin joutuu kasvattamaan henkisen suojan kyetäkseen tähän toimintaan ja vielä usein vierittämään syyn lapsen harteille. Tämä johtaa valehteluun ja projektioihin. Moni varmasti tunnistaa sen, ettei vieraannuttaja ole enää se sama ihminen jonka joskus luuli tuntevansa.

VIERAANNUTTAMISESTA EI SEURAA MITÄÄN HYVÄÄ - KENELLEKKÄÄN.