Kirjautuminen

Olet täällä

Herätkää!

Käyttäjän jyrki kuva

(ref. juttu Financial Times)

Tiesitkö että:

Viimeisen kuuden vuoden aikana Suomesta on hävinnyt 76000 teollista työpaikkaa?

Ennustetaan että vuonna 2015 Suomi on Euroopan unionin huonoimmin taloudellisesti menestyvä maa? Siis huonompi kuin Kreikka, Italia tai vaikka Kypros.

Teollinen työpaikka on tässä tapauksessa vain ja ainoastaan työpaikka joka tuottaa jotain, siis valmistavaa teollisuutta. Kauppalehden kolumnisti käyttäisi termiä savupiipputeollisuus.

Minä kutsun sitä termillä järkevä tekeminen.

Muistuu mieleen rekry-psykologin haastattelu yhdeksänkymmentäluvulla. Sessio kesti yhdeksän tuntia ja sisälsi kaikenlaista, valehtelutesteistä aina stressinsietoon ja arvojen kartoitukseen. Muistan katsoneeni erityisen tiukasti silmiin tätä neitoa kun kerroin että haluan tehdä työtä yrityksessä joka tekee jotain järkevää, jotain mikä tuottaa konkreettista hyötyä siten että se kehittää yhteisöä. Auttaa yhteiskuntaa kehittymään ja kasvamaan terveen pitkäjänteisesti.

Nimenomaan ei mitään soittoääniä tai tekstiviestipelejä (kun elettiin ysäriä).

Siksi, tuohon "järkevän tekemisen" ja teollisuustyöpaikkojen genreen ei mielessäni tänäänkään sisälly viimeisimmän verokalenterin top-5:ssa, sinänsä ylpeinä, heiluvia kavereita peliteollisuudesta. Olkoonkin että lomauttavat ja irtisanovat parhaillaan hekin.

Maa on yhtä hyvä kuin sen bruttokansantuote ja yksinkertaistettuna, konkreettinen vienti. Lisäksi, pitkäjänteisesti arvioiden viennin sisältö taas määrää kuinka kauan maa voi olla hyvä. Sisällöllä tarkoitan sitä, miten paljon se auttaa kohdemaata kehittymään että voivat ostaa seuraavana vuonna lisää. Hyväkatteinen paska kun täyttää ostajan paskalla eikä paskalla osteta lisää. Ei edes paskaa.

Väite puree ainakin alle 10 miljoonan asukkaan maissa (mielestäni) ja Suomi on selkeästi tuon mahdollisesti itsetyydyttyvän markkinan rajan alla. Älä siis tule mulle selittämään miten hyvä meillä on kunhan vaan saadaan kylät täyteen marketteja, partureita ja punttisaleja. Niin ja pari osaavaa hierojaa jotka tekee osa-aikasena oppaan duuneja sairaanhoitajaryhmille.

Satamista ei irtoa tällä hetkellä hyviä risteilyaluksia, eikä ahtaajat lastaa urakalla sellua tai paperia äreillä katteilla muualle maailmaan. Puhumattakaan paljonko enää viedään piitä puhelimien sisällä Suomesta ulos. Populääriviisas(telija) puhuu kilpailukyvystä, korkeista työvoimakustannuksista tai valtion huonosta tukipolitiikasta.

Minä puhun laiskuudesta.

Samaan aikaan kun "oikeita" ongelmia näyttää olevan rikottu ikkuna ja se saako homo elää juridis-uskonnollis-siunatussa parisuhteessa lain suojaamana vai ei.

Viisi vuotta tätä lisää ja tässä maassa ei paitsi halua, ei myöskään voi, asua edes maahanmuuttajahomo. Olipa virallisessa avioliitossa tai ei.

Kansakunta rapautuu, perinteinen talous on vain yksi osa sitä. Rapautumisen seurauksena kun järjestelmä, yhteiskunta, miksi sitä haluaakin kutsua, ei pysty enää suoriutumaan niistä tehtävistä joita siltä odotetaan, vaan tekee ensin virheitä ja lopulta tuottaa yhä enemmän pettymyksiä kuin peruspalvelua. Henkilökohtaisesti koettuna nousee mieleen vaikkapa oikeuslaitos, sosiaali- ja terveydenhuolto sekä polittisen päätöksenteon ydin.

Se vit*ttaa.

Näkyvimmin juurikin niitä jotka vähiten ovat asioiden korjaamiseksi tehneet järkeviä asioita. Ikkunoita särkyy ja marttyyrit huutaa kuorossa serverisaleja lämpimäksi twiittaillen. Tekevät asioiden parantamiseksi entistä vähemmän, pikemminkin kiihdyttäen syöksyä kohti romahdusta. Kipuilevat ja kipujensa välissä kököttävät laiska hanuri homeessa entistä tiiviimmin.

Toisaalta voisi sarkastisesti taputella päähän että hyväähän ne siinä tekee. Päästään nopeammin tilaan jossa on pakko tehdä jotain oikeaa, kuin että kidutaan vielä muutama vuosi lisää leikkien poliittista noppapeliä ja kvasi-asioiden ympärillä pyörivää tärkeiden ratkaisujen populistista pohdiskelua. Kuten vaikka sitä mitä joku piispa sanoi jostakin homosta ja että kuinka paljon sen takia eroaa kansalaisia kirkosta.

"Kun säästyy rahaa."

Nuo kirkosta eronneet ovat mielestäni samoja jotka miettivät myös miten voisivat säästää veroissa, että olis asiat paremmin kun ei tarvitse maksaa niitä vit*n veroja. Tai tv-lupamaksuja. Tai saa matkustaa pummilla metrossa.

Mitä siis?

Jos saisin päättää, julistaisin kansallisen hätätilan ja velvoittaisin jokaisen kansalaisetuisuuksia nauttivan töihin. Alkuun varmaan ihan sama mihin töihin, mutta viikon harjoittelujakson jälkeen, töiden pitäisi olla jotain mikä aikaansaa vietäviä tuotteita.

Naivia? "No miten sä komennat kun ei ole töitä niillekään jotka haluaa?" 

Kansallinen hätätila vaatii tekemistä ja silloin on tärkeää että tehdään, ei se mitä siitä minulle tulee tai onko se kivaa. Voitais vaikka kaivattaa pari nälkäkanavaa lisää, arvelen että ennen urakan puoltaväliä löytyisi motivoituneita yksilöitä paremmin pyyhkimään vaikka vanhusten pyllyjä tai kantamaan lankkuja rakennukselle. Ihan peruspäivärahaa vastaan. Vaihtoehtoisesti urakan jatkuessa todennäköisesti säästettäisiin sosiaalimenoissa... (vrt. nyt jo se nälkäkanava)

Nyt v'ttu oikeesti

Kun (ei jos, idiootti) huomenna menet töihin, mieti ja tee koko päivä töitä niin että oikeat asiat etenee. Kokeillaan vuosi samaa. Alkuun vaikka vain joka toinen päivä ettei mene hippi heti hapoille. Juhannuksesta lähtien sitten joka päivä. Myös sillon kun on pekkaset, kuukautiset tai krapula. Väitän että näkyy ja Suomi on taas puolustamisen arvoinen. Tämän päivän talvisota kun on edessä eikä siinä tapeta konepistoolilla ryssiä vaan väännetään vaikka raudasta kalliita kappaleita jonkun muun maan käyttöön isolla katteella.

Haastan erityisesti kansanedustajat tähän mentaali-konkreettiseen harjoitukseen.

Ja jos et mene tai et tee, niin se vain osoittaa että olen kaikessa ylläolevassa ihan vit*n oikeassa.

Se jos mikä, tekee sinusta pellen.

Kuvituskuvan valitsin siksi että nimenomaan vihaiset naiset "tarvitsevat" tasa-arvoa, tutkimusten mukaan sumentuva naisten tissiväli kiinnostaa niin miehiä kuin naisiakin ja koska en halua oman naamani leimaantuvan vihaiseksi.

Nyt on tärkeämpää tekemistä.