Kirjautuminen

Olet täällä

Perheenisän kynästä

Käyttäjän saska kuva

(Internetistä kaapattua, erona alkuperäiseen lainaukseen, tähän en kysynyt lupaa)

"Reilu viikko on kulunut ensimmäisistä Rautavaaran tragediaa käsitelleistä julkisista puheenvuoroista. Poikkeuksellisen järkyttävän tapahtuman selittämiselle oli tarve ja kiire. Niin kiire, ettei aikaa ollut lukea kirjoittamaansa edes kerran läpi oikeinkirjoitusvirheiden korjaamiseksi saati odottaa, että isää olisi päästy puhuttamaan. Pysäytetyssä bussissa oli ollut riitaa lasten hoitamisesta ja isä oli matkalla töihin. Tästä tehtiin pikaiset johtopäätökset, jotka syljettiin someen päästen samalla ohjaamaan keskustelu yhteen suuntaan. Äidin ja ammattikirjailijan estrogeeninhuuruinen väsyneen äidin ymmärryspuhe näytetään klikkausten ja jakojen perusteella ostetun laajasti tapauksen selitykseksi. IS:n Ulla Appelsinin onnistui paria päivää myöhemmin tuoda keskusteluun enemmän harkintaa ja faktaa sisältäneen toisen näkökulman. Olisiko ihmisillä ollut tarvetta yrittää ymmärtää tapahtunutta, jos sukupuolet olisivat menneet toisinpäin? Kuka oli huolissaan Bulevardin perhesurmaajaisän henkisestä hyvinvoinnista? Etsittiinkö silloin syitä puolisosta tai muualta kuin tekijästä? Vai ohitettiinko tapaus sillä, että isä ei osannut puhua ongelmistaan ja kenties vain toteutti siinä ikävällä tavalla miehisiä taipumuksiaan? Rautavaaran tapauksessa tunnutaan kierreltävän hyväksymättä sitä faktaa, että nainenkin kykenee pahaan. Väkivalta ei ole naiselle sen vieraampi ratkaisumalli kuin miehellekään. Miksi aktiivisia toimia lastensa tappamiseksi tehnyttä naista pidetään uhrina ("äidin epätoivoinen teko", pettikö mies, entä osallistuiko arkeen)? Muistatteko vielä perheensä myrkyttäneen ja hyvästelyfaksin kunnan sosiaalitoimelle lähettäneen äidin?

Mitä lisävaloa viranomaisen tiedottaminen ja tutkiva journalismi toivat asiaan parissa päivässä? Isän mukaan erosta oli ollut jo useamman kerran puhetta. Saatiin tietää myös, että poliisi oli käynyt syyskuussa perheen kotona miehen soittamana, jotta tämä pääsisi seuraavana aamuna töihin. Poliisi oli tehnyt tapauksesta asiaankuuluvasti lastensuojeluilmoituksen, mutta kunnan sosiaalitoimen puuttumisesta ongelmiin ei ole kerrottu. Se tiedetään, että 2013 Nurmeksen sosiaalitoimi oli ratkaissut 83/91 lastensuojeluilmoituksesta seitsemässä arkipäivässä. Yleensä siinä vaiheessa, kun poliisi käy kotona selvittämässä riitaa, perhe on jo kriisissä. Riippuu paljon häpeästä, ylpeydestä jne., halutaanko apua ottaa vastaan. Isä oli reissutöissä, jolla elätti vaimonsa ja lapsensa ja äiti oli ollut vuosia pienituloinen. Perheellä oli kaksi autoa ja omakotitalo - setti, joka Suomessa joko ylläpidetään itse ansaiten tai on elettävä pienemmin. Eron tullessa nainen olisi todennäköisesti saanut jälleen lapset itselleen, mutta elintaso olisi pudonnut. Sitä ei olisi opinto- ym. velkaa sisältänyt ulosoton asiakkuus kestänyt.

Sekin tiedetään nyt, mitä ehtoja 6-vuotiaana tapetun tyttären huoltajuussopimukseen oli kirjattu. "Isälle määriteltiin pitkän viikonlopun mittainen tapaamisoikeus neljän viikon välein. Lisäksi hän sai oikeuden soittaa lapselleen keskiviikkoisin ja sunnuntaisin kello 18 ja 19 välisenä aikana. Asiakirjaan on erikseen kirjattu toivomus siitä, etteivät puhelut olisi mahdottoman pitkiä." Tämän lisäksi naisen on kerrottu olleen epävakaa ja äärimmäisen mustasukkainen. Millainen äiti haluaa estää lapsen oikeuden molempiin vanhempiinsa? Kuinka monelle vanhemmalle, joka joutuu käräjäoikeutta myöten riitelemään lapsensa tapaamisoikeudesta, riittää yhteydenpidoksi tapaamisviikonloppu kerran kuussa ja lyhyet puhelut kaksi kertaa viikossa määrättynä kellonlyömänä? Ei ole isän asema varmaankaan helppo näissä "neuvotteluissa".

Em. pitkälle aikavälille jakautuvien tietojen valossa Rautavaaran perhesurmaa ei voida ohittaa vain äidin väsymyksellä ja mahdollisella psykoosilla. Rikoslaista löytyy kyllä lapsensurma, joka huomioi äidin taipumuksen masennukseen heti synnytyksen jälkeen. Tällainen poikkeuksellinen henkirikos tapahtuu keskimäärin kerran vuodessa. Lapset olivat itsekkään naisen vallankäytön välineitä, omistaminen painoi rakastamista enemmän. Tapahtunut vaikuttaa enemmän narsistisen äidin ratkaisulta: jos et halua olla kanssani, vien lapset mukanani. Jostain syystä asiassa tutkitaan parhaillaan tappoa (x3), eikä murhaa, vaikka teko näyttää tehdyn erityisen raa’alla tai julmalla tavalla ja vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen. Ehkä auton ohjaaminen lapsi etupenkillä bussin keulaan ei sitten täytä em. tunnusmerkistöä, mutta tahallisuudesta ei liene epäselvyyttä. Syyntakeisuutta ei saada varmaan koskaan selville, kuten ei kaikkia vaikuttaneita tekijöitäkään. Nyt tiedetään kuitenkin jo paljon enemmän kuin alle vuorokausi ko. henkirikoksista.

Julkiseen keskusteluun ei tunnu mahtuvan kuin yksi hyväksytty totuus, joka tässäkin tapauksessa on äitimyyttiä ylläpitävä ja äitiä ymmärtävä. Mutta kun nainenkin kykenee pahaan: Alle 15-vuotiaiden lasten surmaaja on useimmiten äiti (63%). Lasten fyysisessä kurittamisessa tekijänä on isää selvästi useammin äiti. Ja naiset saavat rikoksistaan miehiä lievempiä tuomioita. Näitä faktoja ei kykene f-positiivinenkaan muuksi selittämään. Äitikin kykenee äärimmäiseen pahaan. Väkivalta on naisille yleisempi valinta lähisuhteen ongelmanratkaisussa kuin halutaan myöntää. Jos faktat, riippumaton tutkittu tieto, saavat maailmankuvan järkkymään ja verenpaineen kohoamaan, on tarpeen tarkastaa uskomuksiaan. Pojat on poikia -asenne saa eräiden karvat pystyyn. Naisen pitäisi kuitenkin välttyä liikennesakoilta silmiä räpyttämällä, saada palkankorotus pyytämättä ja syitä pitäisi etsiä mieluiten naistappajan vierestä. Man up!

En tietenkään vähättele miesten osuutta väkivaltatilastoissa, mutta tällä hetkellä yleisesti hyväksytyt näkemykset eivät vastaa tutkittua todellisuutta. Totuus on uhattuna, kun keskustelua pääsee johtamaan omaa totuuttaan rakastava viiteryhmä. On selvää, että käsillä oleva tieto ja sen myötä syntyneet mielikuvat parisuhdeväkivallasta ovat sukupuolittuneita, koska naisuhreista 8-14% kertoo poliisille, kun vastaava osuus miehistä on 1-4%. Naisasianaiset kuten tällaiset THL:n minnapiispat ohittavat sujuvasti Hannu Lauerman asiantuntijalausunnot ja ovat omiaan ylläpitämään yleisiä ´totuuksia´ miesvastaisina. Myös media vaikuttaa osaltaan siihen, mitä tutkimuksia ja miten niistä uutisoidaan. Arvot, asenteet ja mielikuvat pääsevät vaikuttamaan joskus myös kokeneiden ammattilaisten toimintaan. Veikkaan, että muutoin eräs äiti Porin naapurista istuisi lapsilleen tekemistään törkeistä seksuaalirikoksista saamansa tuomion lisäksi parhaillaan elinkautista puolisonsa murhasta.

Olisiko viranomaisten kyky tunnistaa ja puuttua vieraannuttamiseen voinut säästää 6-vuotiaan tytön hengen? Nyt kahdelta mieheltä ja suvulta on viety viattomat pikkulapset iäksi. Onko julkisessa keskustelussa oltu huolissaan kaipaamaan jääneiden isien tunteista? Suuresta surusta, joka ei tule koskaan unohtumaan. Isien osuudesta kotitöissä ja vanhempainvapaissa ollaan julkisessa keskustelussa kiinnostuneita, mutta miten käy eron koittaessa, kun lasten ja isien oikeudet tulevat käsittelyyn? Odotan mielenkiinnolla riippumatonta tutkimusta, joka selvittäisi isien asemaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksiin huoltajuuskiistoissa sosiaaliviranomaisten kanssa ja tuomioistuimissa asioitaessa. Sillä toisin kuin vaikuttaa olevan, tasa-arvoinen päätös voi toteutuessaan olla myös naisen/äidin tahdon vastainen. Nykyiset lukemat saavat arvelemaan muuta.

Jos jotain hyvää, niin tapahtuma on tuonut keskusteluun lapsiperheiden jaksamisen. On toivottavaa, että kynnys avun pyytämiseen laskee keskustelun myötä. Olisi myös paikallaan, että isien tapaamisoikeuteen ja asemaan huoltajuusriidoissa kiinnitettäisiin viimeistään nyt enemmän huomiota. Vastaavanlaisia perhesurmia ei kyetä koskaan täysin ehkäisemään, kuten ei koulusurmiakaan. Karu fakta, joka on hyväksyttävä. On ongelmallista vastuun väistelyä ja tasa-arvonäkökulmasta vinoutunutta vierittää äidin tekemästä perhesurmasta syytä systeemille. Ennaltaehkäisyn onnistumisprosenttia voitaisiin nostaa lastenhuollon resursointia lisäämällä ja viranomaisten välistä tiedonkulkua sujuvoittamalla. Tässäkin tullaan tilanteeseen, jossa lainsäädännössä joudutaan punnitsemaan yksilönsuojaa: terveydenhuollon tiedot eivät ole sosiaalitoimen tai poliisin saatavilla, ainakaan silloin, kun puhutaan ennaltaehkäisystä. Tässä olisi kehittämisen paikka, vaikka parasta ehkäisyä on avun hakeminen itse tai lähipiiristä heti, kun sen tarpeen tunnistaa. Onni on ehjä perhe ja vakaa puoliso."