Kirjautuminen

Olet täällä

Näkökulmia naisten tekemiin perhesurmiin...

Käyttäjän saska kuva

(Saska on tuskaileva journalisti-wannabe jonka sydäntä lähellä ovat lapset)

Kolme lastaan ja itsensä murhannut äiti on odotetusti nostanut tunteet pintaan siten että erisuuntiin venyviin köysiin on tarttunut useampikin yksilö. Odotettavaa tuossa oli mielestäni vain se että köydet vetävät aggressiivisesti eri suuntiin, jokainen ollen omasta mielestään ehdottoman ainoana oikeassa.

Mielestäni on hienoa että lehdistö tarttui tapaukseen ja nopeasti kaivoi paljon yksityisyyteenkin meneviä taustoja, ei siksi että henkiin jääneiden sukulaisten tuskaa saataisiin suuremmaksi, vaan siksi että ihan kaikkien muiden tuskaa saataisiin suuremmaksi.

Tuska tuollaisena kun mielestäni ohjaa käyttäytymistä, olettaen että kyse on terveestä ja empatiaan kykenevästä persoonasta. Psykoosissa suu kuolasta vaahtovaan äitiin se tuska toki ei vaikuta mutta kaikkiin muihin, sinnepäin menossa olevien äitien ja isien käyttäytymiseen sillä on lupa vaikuttaa.

Esitän pari teesiä joiden mielestäni pitäisi olla meille kaikille selvää:

1. Ihmisen surmaaminen on väärin.

Olipa ihmisiä vain "vähän" tai olipa ihminen sellainen josta vain itse on vastuussa (itsemurha) tai jonka voi kuvitella omistavansa (oma lapsi) vain siksi että on sen rakkaudella pannut alulle.

2. Sukupuolella asioiden maalaaminen vääristää ajattelua

Murha on aina murha, tekipä sen isä, äiti tai molemmat genitaalit omaava hybridi.

3. Lapsen murhaaminen on yhteiskunnallisesti väärin

Jos on pakko murhata, olisi keskityttävä vanhimpaan osaan väestöstä koska heidän tulosodotus on merkittävästi pienempi kuin kasvavan lapsen. Katso myös kohta 1

Joko oksettaa?

Otetaan esimerkki lähestymisestä:
Mannisen Katri ymmärtää miksi usean lapsen murhaaminen on .... ymmärrettävää?

Miehenä tuon lukeminen ensin kiukuttaa, kuolleiden lasten puolesta, mutta muutenkin.

Klassinen vastakkainasettelu on helppoa, muuta vaikka näiden ao. uutisten kaikkien henkilöiden sukupuoli vastakkaisesti ja lue se uudestaan. Mitä tunteita koet ja miten ne eroavat alkuperäisen jutun herättämistä?
Iltasanomien juttuja

Sukupuolella kun ei pitäisi olla väliä vanhemmuudessa, moraalissa tai eettisessä elämään suhtautumisessa.

Sillä kuitenkin selvästi on.

Tutkimukset osoittavat että naiset tekevät perhesurmista lähes kaksi kolmasosaa (63%). Naiset, äidit siis, murhaavat lapsiaan enemmän kuin miehet, isät.

Kuulostaako tuo mahdottomalta? Miksi? Siksikö että lauseessa on termejä perhe, surma ja äiti? Sanoja jotka tuntuvat tunkeutuvan oksimorooniuden lähteille, samassa lauseessa esiintyessään?

Totta se on, Savon Sanomat mm. uutisoi aikanaan

Ovatko naiset tulossa hulluiksi (olen ymmärtävinäni että näin ei aina ole ollut) vai onko käytös jopa toivottavaa, tasa-arvoisuuden lisäämisen nojalla, hyväksyttävää?

Väkivaltageenin vaikutusta aukiselittävä tutkija Tukholman Karoliinisesta kertoi että vaikka geeni altistaakin väkivaltaiselle käytökselle, ei se (geeni) voi tai saa olla lieventävä asianhaara tehtyjä tekoja juridisesti tulkitessa. Aikuisella ihmisellä kun on aina mahdollisuus vaikuttaa käytökseensä.

Miksi siis sukupuolella pitäisi olla lieventävä merkitys tehtyihin murhiin? Sukupuoli kun on meillä kaikilla (myös niillä hybrideillä) eikä sitä voi eristää ihmisestä mitenkään.

Kirjoitan tarkoituksella provosoivasti että venyttäisit ajatuksiasi ja viittaan aikaisemmin esittämiini teeseeihin. Toivon ja uskon että sellainen venyttely johtaa sinua rakastamaan itseäsi ja lähimmäisiäsi.