Kirjautuminen

Olet täällä

Oikeuskäytäntömme lietsoo riitaa

Käyttäjän saska kuva

(internetista kaapattua)

Täydellisessä maailmassa ihmiset noudattavat lakia ja sen henkeä. Aina kuitenkin löytyy ihmisiä jotka ovat valmiita toimimaan yhteiskunnan normien vastaisesti. Yhteiskunta pyrkii suojaamaan kansalaisiaan heitä vastaan rikoslailla. Rikoslaki toimii ennaltaehkäisevänä pelotteena ja toisaalta mahdollistaa kansalaisten suojaamisen sulkemalla tarvittaessa rötöksen tekijän vankilaan. Pelotehan ei ole pelote, jos tietää, ettei rangaistusta tule.

Nk. huoltoriidan osalta oikeusoppineet ovat päätyneet viisaissa päissään siihen, että rangaistus (eli siis pelote) vain lisäisi riitaa tai kärjistäisi sitä lisää. Kuinka moni vanhempi oikeasti olisi valmis ottamaan riskin siitä, että saisi tuntuvan sakon tai vankilatuomion jos estäisi oikeudettomasti tapaamisia tai vieraannuttaisi lasta? Ei ainakaan yksikään sellainen vanhempi, joka muutenkin noudattaa lakia jossa ei ole rangaistuksen uhkaa.

Nykyinen oikeuskäytäntö on vieraannuttajien ja heidän asiamiestensä tiedossa. Harvassa asiassa oikeuskäytäntö ei vastaa lain henkeä, mutta huoltoriitojen käsittelyssä on käynyt näin. Lakia noudattamalla lapsesi tulee menettämään sinut, jos vastassa on ihminen jota mikään ei pakota noudattamaan lakia.

Asiaa voisi auttaa jos päättäjät asetettaisiin henkilökohtaisesti tilanteeseen missä olisivat kiusaamisen tai vieraannuttamisen uhri on. Jo tulisi toisenlainen oikeuskäytäntö meillekkin. Kyllä kaikenlaiset sovittelut kuulostavat hyvältä, mutta ne eivät muuta kiusantekijän tavoitetta. Piin kova pahantekijä ei välitä vaikka vaikuttaisi sovittelijoiden edessä pahantekijältä. Se voi olla hetken kiusallista, mutta se ei sen kummemmin vaikeuta oman tavoitteen saavuttamista.

Oletetaan, että päättäjillä on aito halu ajaa lapsen etua. Totta kai olisi hyvä, että vanhemmat keskenään pääsisivät yhteisymmärrykseen siitä miten lapsi kärsii heidän valinnoistaan mahdollisimman vähän. Mutta entä sitten ne jotka eivät ajattele lapsen etua vaan omaansa? Kuka uskoo heidän suostuvan vapaaehtoisesti johonkin mikä sotii heidän etuaan vastaan jos he sen voivat välttää?

Nämä ihmiset hyödyntävät oikeuskäytäntöä jossa vakiintunut olosuhde painaa henkistä väkivaltaa enemmän. Nämä ihmiset ovat valmiita muuttamaan etäälle lapsen kanssa, koska vaikka tämä heikentää tapaamismahdollisuutta sen ei katsota olevan lapsen edun vastaista. Ainakaan tarpeeksi.

No mitä seuraa lain hengen vastaisesta toiminnasta. Ei mitään jos siitä ei valita. Jos valittaa, niin kyseessä on huoltoriita. No miten huoltoriita ratkaistaan? Ei lain hengen mukaisesti vaan kasvatuspsykologiasta irrallisesti revityistä lapsen edun käsityksistä, joilla hyväksytetään toisen vanhemman kiusaaminen.

Miksi pahantekijä siis välittäisi toimia lain hengen mukaisesti? Sillä ei saavuta sitä mitä haluaa. Kannattaa siis toimia laista, lapsesta ja sopimuksista välittämättä, koska oikeuskäytäntö ei tästä rankaise vaan palkitsee. Riitaa ei aiheuta se joka valittaa siitä ettei sopimuksia noudateta. Riidan aiheuttaa se joka sopimuksia haluaa rikkoa koska tietää ettei oikeuskäytätö piittää sopimuksien tai lain hengen rikkomisesta. OIKEUSKÄYTÄNTÖ SIIS LIETSOO RIITAA.