Kirjautuminen

Olet täällä

Herää kysymys, onko lapsen etu lapsen etu?

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua)

Kun laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta tuli voimaan 1983 muutettiin huoltoriitojen ratkaisuperiaate syyllisyysperusteisesta lapsenedun mukaiseksi. Kuulostaa hyvältä. Olihan YK:n lasten oikeuksien julistus jo vuodelta 1959 vaikkakaan se ei sitonut valtioita oikeudellisesti. Lasten oikeuksien julistuksen 10 periaatetta on sisällytetty vuonna 1989 tehtyyn lapsen oikeuksien sopimukseen joka on valtioita sitova ihmisoikeussopimus. Kansalliseen lainsäädäntöön on lisätty lapsen edun määreet lastensuojelulakiin joka tuli voimaan 2008.

Joskus näyttää siltä, ettei viranomaisen tai tuomioistuimen käsitys lapsen edusta vastaa sitä mitä on kirjattu lapsen oikeuksien sopimukseen tai lastensuojelulakiin. En tiedä johtuuko tämä vakiintuneista tavoista ratkoa huoltoriitoja, etujärjestöjen onnistuneista lobbauksista vai siitä, että lapsen oikeuksien sopimus ja lastensuojelulain lasten edun määreet eivät varsinaisesti määrittele sitä mikä on lapsen etu missäkin tilanteessa kun vanhemmat eroavat.

Eron jälkeen voi tulla yllätyksenä, että vanhemmat ovat eriarvoisia eron jälkeen. Lapsen edun tulkinta tekee toisinaan vanhemmasta vanhemman jolla on koskemattomuus lapsen edun takia. Lapsen voi esimerkiksi omia itselleen eron jälkeen ja vaikka normaalin oikeustajun mukaan toisen vanhemman yhteyden estäminen täysin kunnolliseen vanhempaan on väärin, voidaan tämä vanhempi palkita toiminnastaan. Tämä tehdään toteamalla, että lapsen olosuhde on jo vakiintunut joten on lapsen edun mukaista, että asuminen jää estäjävanhemmalle.

Lainlaatija on tehnyt laihan kädenojennuksen tapaajavanhemmalle laatimalla täytäntöönpanolain kun lapsen tapaamisoikeutta rikotaan. Lapsen edun mukaista olisi, että hänen oikeutensa toteutuu, mutta kuluriski jää tapaajavanhemmalle. Tapaamisen estäjä saattaa nimittäin olla vähävarainen vanhempi jonka taloudellisen tilanteen heikentäminen ei ole lapsen edun mukaista. Mitäs teet?

Lapsen etua voidaan tulkita myös epäloogisesti. Sairaan lapsen voi viedä 10 km päähän lääkärille, mutta ei 1 km päähän tapaajavanhemmalle, koska lapsen edunmukaista ei olekaan kuskata sairasta lasta. Lapsen edun mukaista on, että lapsi säilyttää yhteytensä molempiin vanhempiin, mutta sairauden takia menetettyä viikonloppua korvaavaa tapaamissopimusta ei tuomari tuomitse riitaisassa tilanteessa, koska siitä sopiminen voisi aiheuttaa lisää riitaa eli olisi lapsen edun vastaista. Lisäksi tulkinnan mukaan lapsen elämän on tärkeä olla ennustettavissa, joten korvaavat tapaamiset eivät ole lapsen edunmukaisia.

Välillä tekisi mieli repiä itselle uusi peräreikä, jotta tätä skeidaa jaksaa syödä. Lapsen edun tulkinnat tuomioistuimien päätöksissä eivät vakuuta. Vakiintuneet olosuhteet, ennustettavuus… kenen avioparin elämä lapsen kanssa on aina sellaista? Nämä tulkinnat ovat omiaan kannustamaan vanhempaa joka pyrkii kiusaamaan tai jopa vieraannuttamaan. Nämä tulkinnat ohjaavat toimintaan joka todellisuudessa auttaa syrjäyttämään toisen vanhemman lapselta.

HERÄÄ KYSYMYS ONKO LAPSEN ETU LAPSEN ETU?