Kirjautuminen

Olet täällä

Koulumaailman tiedotusta on kehitettävä

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua)

27.8.2014 10:48 Juha Järä

Kesän päätyttyä alkoi taas koulut - ja sen myötä yhteydenotot moninaisista koulukäyntiin liittyvistä ongelmista. Ympäri Suomea kantautuvat tutut viestit liittyen kouluissa käytettäviin sähköisiin tiedotusjärjestelmiin, ja niihin liittyviin ongelmiin. Ongelmat eivät ole marginaalisia sillä Suomessa on n. 200 000 ns. tapaajavanhempaa joilla on lapsia vielä reilusti enemmän. Ja vain marginaalisen pientä osaa näistä vanhemmista ei kiinnosta lapsen koulunkäyntiin liittyvät asiat. Määreistä tapaaja-lähi-etä-vanhempi tulisi ylipäätä päästä eroon, ja onneksi vuoroasumisratkaisu erolapsilla kasvattaakin menestystä Ruotsin esimerkin viitoittamana, mutta se on toinen asiakokonaisuus.

Tyypillisiä koulmaailman tiedonkulkuongelmia on ainakin kaksi. Niihin on löydettävissä kyllä ratkaisutkin. Ja nämä esittämäni ongelmat eivät ole kattavat, kuten myöskään ratkaisut. On valitettavan yleistä että Suomessa viranomaiset asioivat varmemmin ensisijaisesti lapsen osoitteessa asuvan vanhemman kanssa. Ja myös valitettavan yleistä se että ns. lähivanhempi ei jaa kunnolla tietoa lapseen liittyvistä asioista lapsen toiselle vanhemmalle - monesti vieraannuttamis ja/tai huoltokiusaamistarkoituksessa. Toivon lähinnä että nyt käytäisiin kunnon keskustelu ja asiat kehittyisivät niin että lasten molemmat vanhemmat voisivat tukea lasta mahdollisimman hyvin myös koulunkäyntiasioissa.

1. Ongelma, Wilman ominaisuudet:

Wilman (kuten ylipäätä atk-ajan järjestelmien) on toivottu edistävän ja helpottavan tiedonkulkua. Näin ei kuitenkaan vaikuta riittävästi käyneen koska edelleen kouluissa laitetaan oppilaiden mukaan jos jonkinlaisia paperitiedotteita kotiin vietäväksi. Isolla osalla koululaisista on kuitenkin kaksi (yhteis-)huoltajaa ja kotia - isän ja äidin, molemmat yhtä rakkaita. Näin nämä tulosteet eivät sitten tavoita sitä lapsen toista vanhempaa, tai tavoittavat vaikkapa vuoroviikoin vain toisen. Ratkaisuna ei toimi edes se että lasta pyydetään viemään molempiin koteihin tiedotteet joita on hänelle annettu "isän ja äidin kappale". On selviö että jos ydinperheeseenkään asti ei kaikki paperit vaikkapa 3. luokkalaisen oppilaan tuomana löydä, niin vielä harvemmin lapsen molempiin koteihin.

Kun ratkaisuksi ehdottaa että "repputiedotteista" pitäisi päästä eroon mielellään täysin ja kaiken informaation voisi laittaa Wilmassa tulemaan ja tiedotteen vaikkapa liitetiedostona - on vastaus että se ei ole mahdollista! Wilmassa ei ole sellaista mahdollisuutta ja toisaalta se on kuulemma kustannuskysymys. Kuka ottaisi itselleen sähköpostin jolla ei voisi laittaa liitetiedostoja?Kustannuskysymys? Entä oikeudellinen kysymys? Ja paljonko tulee kuluja kopiopapereista ja niiden tulostamisesta, jakamisesta jne.?  Vähintä, vaan ei riittävää, olisi että opettaja laittaisi Wilmaan edes viestin että "tänään jaoin oppilaiden mukaan x-tiedotteen.." jotta se toinen vanhempi voisi sitä ja siihen liittyviä asioita sitten "hoivavuorollaan" kysellä.

Ratkaisu: Opetusministeriön ja/tai opetushallituksen johdolla kunnille annetaan velvoittava ohjeistus, jolla asia korjataan niin että jatkossa Wilmassa, ja muissa vastaavissa koulumaailman järjestelmissä tulee olla em. ominaisuus ja että sitä myös sitten käytetään. Välineet ja velvoitukset.

 

2. Ongelma,  Olet lapsen vanhempi, vaan ei huoltaja

On kohtuullisen paljon myös tapauksia joissa vaikkapa oikeuden päätöksellä toinen vanhempi ei ole lapsen huoltaja, mutta hänelle on määrätty laaja tiedonsaantioikeus. Koulut eivät kuitenkaan näissä tapauksissa tätä oikeutta (ja siten lapsen etua) useinkaan noudata vaan jokainen näistä vanhemmista joutuu erikseen taistelemaan oikeudestaan. Monesti taustalla häärii ns. lähivanhempi joka kertoo yhtä ja toista, ja jota sitten opettajat jopa rehtoreita myöten uskovat. Onhan hän lähivanhemmaksi valittu ihan oikeudessa. Yksinhuoltajuuskaan edes ei tarkoita sitä että lapsen toisella vanhemmalla ei olisi tiedonsaantioikeutta, vaikka näin on joskus virheellisesti esitetty. Ja usein sitten väärän tiedon ja ymmärryksen turvin hutkitaan. Huoltajuus ja tiedonsaantioikeus ovat eri asioita.

ratkaisu: opetusministeriö ja kouluhallitus laativat...??

Ja ei kauaa kun sähköpostiin tupahti seuraava viesti. Suluissa olevat ovat lisäyksiäni. Lukekaa ja hämmästelkää:

"Jou, jatkan tohon suoraan.

...ratkaisu: opetusministeriö ja kouluhallitus laativat.....yksiselitteisen toimintamallin jonka pohjalta prosessi tulee läpinäkyväksi ja poistaa ns. egojen taiston koska tehdään lapsen edun mukaisesti ja hyväksyttyjen ohjeiden mukaan.

Kokemuksesta havaittua:
Vieraannuttava lähivanhempi koetaan lapsen asioissa myös juridisesti velvoittavaksi auktoriteetiksi. Oikeuden määräys on helppo mitätöidä sanoilla "Joo, mut ei se tätä koske" tai "Mua pelottaa, ettehän vaan päästä sitä tähän järjestelmään"

Organisaatio jonka kanssa isä (tai tapaajavanhempi ylipäätä) yleensä asioi on opettaja tai rehtori. Molempien vastuu asiassa on häilyvä, samoin Wilman ylläpitäjä tekee toimenpiteitä mutta harvoin kantaa juridista vastuuta tekemisistään. Kaupungin vastuualuejohtajalle taas asian tuominen hävittää yksityiskohdissaan itse asian horisonttiin ja tapaajavanhempi helposti tuomitaan häiriköiväksi yksilöksi vaikka huolien ja avunpyyntöjen takana on lastaan kaipaava vanhempi.

On selvää että lapsen etu ja turvallisuus tulee taata ohjeistusta tehtäessä. Siten on triviaalia että mikäli väärinkäytöksiä ei ole ja oikeuskin on katsonut isän (tai äidin) kunnolliseksi, ei ole laillisia syitä rajata isän tiedonsaantioikeutta byrokratialla. Oikein tarkasti lain lukien, esimerkiksi asetettu lähestymiskielto ei ole laillinen este Wilma -tunnusten saamiselle ja käytölle isän laillista tiedonsaantioikeuttaan käyttäessä.

Eräs malli joka ymmärtääkseni on jo useissa kaupungeissa käytössä:
Rehtori katselmoi etävanhemman pyynnön Wilma-tunnuksiin. Mikäli vieraannuttava huoltaja haluaa silti estää tunnusten myöntämisen, rehtori voi pyytää etävanhemmalta lisää näyttöä, esim. oikeudenpäätöksen. Mikäli rehtori vielä tämänkin jälkeen epäröi, hän voi tämä näyttö apunaan käyttää asian opetuslautakunnassa ja valituskelpoinen päätös kourassa tunnukset myönnetään tai ei myönnetä. Lähes aina syy tunnusten eväämiseen tai rajoittamiseen on lähivanhemman halu kontrolloida ja estää lapsen elämän seuraaminen etävanhemmalta.

Kokemuksesta voin kertoa että isän sydäntä lämmittää erityisesti Wilman kautta tuleva tekstiviesti talviaamuna: "Pakkanen kiristyy, muistakaa laittaa lämpimät rukkaset tänään. t.xxxx-ope" Lämmittää siksi, että hän tietää lapsensa elämästä taas yhden tärkeän tiedonmurusen, joka muuten häneltä olisi salattu. Etenkin kun isä onkin kolmensadan kilometrin ja kuukausia jatkuneiden tapaamisten estämisten takana.

Puhuin juuri tästä asiasta yhden opettajan kanssa ja ymmärsin miten vaikeaa on "tavalliselle vanhemmalle" ymmärtää vieraannuttamisen uhrina elävän etävanhemman maailmaa. Se mikä päivittäiselle huoltajalle on velvollisuus, ylimääräinen roskaposti tai ikävä rutiini, saa etäisän maailmassa monesti jalokiven aseman.

Kaikelle yllämainitulle on yhteistä tunnekokemus. Tyypillinen parisuhteessa elävä vanhempi/huoltaja ei ikinä voi arvata, miltä tuntuu olla erossa omasta lapsestaan vain siksi että entinen puoliso niin haluaa. Ei ennenkuin sen on kokenut ja saanut aiheeseen "asiantuntijuuden".

Tämäkin isä vietti viime yön sorvaten kantelua Wilma-tunnusten myöntämisestä, kapulakieltä lukeville virkamiehille vain siksi, että saisi tietää lapsensa talviaamujen tumppuvaroituksista.