Kirjautuminen

Olet täällä

Saako "hoivaaja" vieraannuttaa?

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua)

Vieraannuttamisen kohteena oleva vanhempi on tiukassa paikassa. Vastassa on vanhempi joka voi vaikuttaa ulospäin lähes täydelliseltä hoivaajalta. Tämä hoivaaja ei tietenkään halua estää tapaamisia vaan on olevinaan huolissaan lapsesta. Lapsen takia halutaan rajoittaa tapaamisia, koska lapsi reagoi tapaamisten jälkeen, lapsi ei halua tavata, lapsi on sairas jne.

Asian tekee vaikeaksi se, että on olemassa myös kelvottomia tapaajavanhempia. Harvemmin kuulee, että ero on otettu koska toinen on huono vanhempi. Yleensä tämä lapsen ”suojeluvietti” laukeaa vasta eron jälkeen tai viimeistään sitten kun entisen puolison elämään ilmestyy uusi kumppani.

Vaikka laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta sekä lastensuojelulaki korostavat lapsen ja molempien vanhempien yhteyden tärkeyttä jää se huoltoriidan ratkaisuissa jalkoihin hoivalle ja vakiintuneille olosuhteille. Kuulostaako tutulta?

Vieraannuttaja on mestari naamioimaan itsensä hoivaajaksi. Vieraannuttaja halaa, suukottelee, hokee rakkauttaan ja on huolissaan lapsen ikävästä. Kuulostaa hyvältä paitsi, että vieraannuttaja haluaa olla se ainoa vanhempi lapsen elämässä tai ainakin poistaa toisen biologisen vanhemman henkisen vanhemmuuden.

Monelle olisi varmasti shokki nähdä vieraannuttaja-hoivaajan todelliset kasvot. Tuon täydellisen vanhemman ulkokuoren takaa paljastuu itsekäs ihminen, joka on valmis sekoittamaan lapsen psyyken varmistaakseen asemansa lapsen elämässä. Vieraannuttajalle lapsi on omaisuutta eikä itsellinen ihminen jolla on omat oikeudet.

On surkuhupaisaa kuinka näennäinen hoiva menee läpi viranomaisille ja kuinka vieraannuttamisen kohteena oleva vanhempi nähdään omien oikeuksiensa itsekkäänä vaatijana ja riitelijänä. Mitä jos viranomainen tunnistasi vieraannuttamisen, ymmärtäisi mitä sen olevan henkistä väkivaltaa ja mitä se tekee lapselle? Olisiko se vielä käytännössä sallittua? Saako ”hoivaaja” vieraannuttaa?