Kirjautuminen

Olet täällä

Vieraannuttaminen lapsikilven takaa

Käyttäjän saska kuva

(Internetistä kaapattua)

16.5.2014 13:09 Juha Järä 

​Miten surullista ja pöyristyttävää olikaan, ja on,  tuhansien vanhempien ja asiaa ymmärtävien asiantuntijoiden lukea 14.5.2014 ilmestynyttä Sosiaali- ja terveysministeriön ”Toimiva lastensuojelu -toteuttamissuunnitelmaa vuosille 2014-2019”. Toimenpiteet lasten vieraannuttamisen puuttumiseen loistavat edelleen poissaolollaan vaikka olemme olleet yhteydessä ministeriöihin ja lastensuojelun kehittämistyöryhmään lukuisia kertoja ja tutkimusta asiassa on olemassa kyllä riittävästi. Ilmeisesti vieraannuttaminen ei ministeriön mielestä ole lastensuojelullinen asia:

http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1882736

Sanallakaan ei mainita lasten vieraannuttamista, sen estämisestä ja vaikutusten korjaamisesta: ei lapsiasiavaltuutetun vuosikertomuksessa, ei lastensuojelun laatusuosituksessa, THL:n oppaissa ruohonjuuritason työntekijöille...lista on valitettavan pitkä.  Vieraannuttajille kylläkin tarjotaan jopa lisää välineitä. Lakialotteille 27/2012 ja 28/2012 tarjoaa oikeusministeriö lämmintä kättä ja valohoitoa tämänviikkoisessa vastauksessaan lakialoitteita koskevaan kirjalliseen kysymykseen. Otetaanko tämä haaste koska tosissaan? Ymmärtääkö joku viranomainen? Peruspointti ei lopulta ole kuitenkaan se isien kokema vääryys - lähi-isäkin osaa vieraannuttaa - vaan lasten tämänlaisen systeemin ja asenteiden takia kokemattomat asiat - ja kokemat asiat, henkinen väkivalta! Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaahan kaikki haluavat vähentää?! Niin loistaa vieraannuttaminen poissaolollaan tästäkin lapsiasiavaltuutetun julkaisusta:

http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=479644&name=DLFE-29907.pdf

Kuka on se ensimmäinen ministeri ja lapsiviranomainen joka ymmärtää aidosti tutkijoiden sanoman ja tarttuu toimeen: vieraannuttaminen on yhtä vakavaa toimintaa vaikutuksiltaan kuin lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, mutta toimet ovat olemattomia! Kenen tai keiden etu on vaieta ja hämmentää sekä sotkea asia sellaiseksi ettei "hihoja kääritä"tässäkin asiassa? Ilmeisen monen - Vieraannuttaminen ei lopu sovitteluilla, ei erokoulutuksilla, ei valitettavasti edes sopimalla tai oikeuden päätöksellä, eikä unelmahötöllä. Tarvitaan napakkaa toimintaa ja rohkeaa lainsäädännön uudistamista! Lapsemme ja lastenlapsemme ansaitsevat sen - ja mikseipä me vanhemmatkin. Mission possible?! Uuteen lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilaanko kohdistuu hienoinen toivenpilke? Josko hänen avullaan saataisiin asiaa vauhdikkaammin eteenpäin? Muitakin lapsiviranomaisia saa liittyä  talkoisiin - oppaita ja muita julkaisuja, ihan kuten lakejakin jopa - voi ja pitää päivittää tarvittaessa. Ja nyt on se tarve selkeästi on.


Lastensuojelulain mukaan lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Tutkimusten mukaan 30 000:sta vuosittaisesta erolapsesta ainakin 10% joutuu vieraannuttamisen uhriksi, lähes poikkeuksetta lähivanhemman toimesta. Montaa kymmentä tuhatta lasta koskevaa lastensuojeluongelmaa siis maassamme katsotaan läpi sormien - korkeintaan nähdään se "erokriisiinä" tai "huoltajuuskiistana".

Lastensuojelun on lapsen etua arvioitaessa kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle mm. jatkuvat ihmissuhteet, turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden. Tämän mukaan lastensuojelun tulisi puuttua tilanteeseen jos lasta pyritään vieraannuttamaan toisesta vanhemmasta. Miksi näin ei sitten näytä käyvän eikä toimintasuunnitelmassa ole asiaa koskevia parannusehdotuksia?

Vastaus on ainakin asenteissa, uskomuksissa ja mielikuvissa. Tapaajavanhempi nähdään enemmän uhkana kuin mahdollisuutena. Äitiys on pyhä ja koskematon asia. Isyyden ei koeta olevan yhtä tärkeätä lapselle. Nähtiinhän se esimerkiksi taas kerran äitienpäivänä. Vaikka "Vuoden isä"-palkinnon perusteissa sanotaan:

" Palkinnolla halutaan vaikuttaa siihen, että aktiivinen isyys saisi enemmän jalansijaa yleisessä ajattelutavassa. Tavoitteena on vahvistaa isyyttä, tukea työn ja perheen yhteensovittamista, edistää lapsen etua sekä miesten ja naisten tasa-arvoa."

Voidaan kysyä minkälaisen tasa-arvosignaalin se antaa että kolme (3) miestä palkitaan ministeriössä vuosittain ja yli kymmenkertainen määrä äitejä (35) paljon juhlavammin säätytalolla mm. presidentin läsnäollessa. Joku voisi sanoa että todella mitätön asia ongelmakokonaisuudessa.

Mutta juuri symboliset asiat vaikuttavat paljon asenteisiin,ja ne taas jopa lainsäädäntöön ja sen soveltamiseen asti. Edistetääkö, vaiko kenties alleviivaako tämä maassamme toteutettavaa vanhemmuuden epätasa-arvoisuutta meidän kaikkien silmissä? Vai sittenkin alleviivaa sitä että näin on jatkossakin oltava - saavutetuista eduista emme luovu ja kakkua emme jaa tasan- eihän lasta ja häneen liittyviä asioita voi jakaa!  Ministeriöissä, lastenvalvojien toimistoissa, lastensuojelussa jne. ei juuri taida olla töissä tapaajavanhempia - ja vielä vähemmän miehiä. Tai ainakaan niitä jotka uskaltaa olla vahvemmin eri mieltä ääneen. Siinä yksi lisäsyy. Missä vaatimukset sukupuolijakaumasta, missä toimet sen eteen?

Mielikuva äidistä vankilassa saa useimmat vieraannuttamiseen perehtymättömät vastustamaan vieraannuttamiseen puuttumista. Tosiasia kuitenkin on, ettei kukaan ole edes esittänyt itse vieraannuttamisesta vankilatuomiota. Mitä me olemme esittäneet, tukemiemme lainsäädäntöhankkeiden lisäksi, voit lukea tästä:

http://www.isätlastenasialla.fi/wp-content/uploads/2013/01/Sosiaali-ja-terveysministeriö-Toimenpide-ehdotuksia-epäkohtiin.pdf  ja tästä

http://www.isätlastenasialla.fi/wp-content/uploads/2013/11/STM-lastensuojelun-kehittämisestä.pdf 

Kun samalla viikolla (vko 20/2014) saatiin vastaus aihetta koskevaan kirjalliseen kysymykseen oikeusministeriöltä, niin vieraannuttamisen ymmärtäminen vakavana lastensuojelukysymyksenä näyttää olevan täysin hukassa myös oikeusministeriöltä:

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_319_2014_p.shtml

141 kansanedustajaa on allekirjoittanut Pauli Kiurun lakialoitteen. Yli 10 asiantuntijaa on vedonnut lakivaliokuntaan:

" Vanhempien eron jälkeen ei ole kovinkaan harvinaista, että toinen vanhempi pyrkii rikkomaan lapsen ja toisen vanhemman suhteet. Se tapahtuu esimerkiksi puhumalla lapselle pahaa toisesta vanhemmasta ja estämällä lapsen ja toisen vanhemman tapaamiset. Tällainen lapsen vieraannuttaminen omasta äidistään tai isästään on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan ja haitallista hänen kehitykselleen.Yhteiskunnan tulee suojella lapsia kaikenlaiselta kaltoinkohtelulta, jollaista myös vieraannuttaminen on. Lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöjä ja sosiaalitoimen toimintatapoja tulee uudistaa, jotta lapsille voitaisiin turvata nykyistä paremmin turvallinen ja läheinen suhde molempiin vanhempiinsa vanhempien eron jälkeenkin. "

Allekirjoittajien joukossa ovat mm. Heikki Koiso-Kanttila Lastensuojelun keskusliiton eläkkeellä oleva erityisasiantuntija, erityisalueena vanhempien tukeminen erotilanteessa, valtakunnallisen Neuvokeskustoiminnan kehittäjä, Heikki Sariola VTM, erityisasiantuntija, Lastensuojelun keskusliitto ja Sirpa Taskinen fil. tri, psykologi LP, lastensuojelulakia edellisen kerran uudistaneen työryhmän pj. - Näidenkin asiantuntijoiden vetoomus kaikuu kuuroille korville kun lainsäädäntöprosessin ministeriöt näin lakaisevat maton alle.


Vieraannuttamisen ei ymmärretä olevan todella huonoa vanhemmuutta, lapsen henkiseen koskemattomuuden loukkaamista ja tietoista sekä tavoitehakuista toimintaa jolla toinen vanhempi pyritään itsekkäästi ja lapsesta välittämättä syrjäyttämään lapsen elämästä.

Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitoksen kanssa yhteistyössä tehdyssä tutkimusjulkaisun (1) esipuheessa ryhmä psykologian ammattilaisia toteaa:"Meille hyvä tulos olisi se, että vieraannuttamiseen lyötäisiin yhteiskunnassamme yhtä kielteinen leima kuin lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön on lyöty"." Tosiassa lastensuojelun kehittämistyöryhmän, ministeriöiden, THL:n ja lastensuojelun sekä muiden viranomaisten toimet ovat asiassa pyöreä 0!!  Se vain on niin vaikea uskoa että joku tekisi niin ilman hyvää syytä. Tämä jättää uhrin yksin taistelemaan vanhemmuudestaan.

Sari Helin kirjoittaa loistavasti "Huono äiti-blogissaan" sen, mikä on tiedetty jo vuosikymmenet: ""Myös eroperheiden lasten asema odottelee sitä, että joku avaa sille silmänsä. Ei tarvitse mennä kuin Muumilaivalla lahden yli ja kappas, eroperheen lapsella voi olla kaksi virallista osoitetta, kaksi lastaan yhtä paljon tapaavaa vanhempaa ja lapsilisät, jotka jaetaan kahden vanhemman kesken. Suomessa lapsi jää yhä yleensä äidilleen ja äiti määrää, millä tahdilla erotangoa sen jälkeen tanssitaan." -Hyvin huomattu!

Tosiasia on, että valtaosa tapaajavanhemmista on miehiä - yksinhuoltajaisien osuus on ollut 1950-luvulta asti muuttumaton, 2-3%. Lapsenhuoltolaki on vuodelta 1983. Mielikuva väkivaltaisesta alkoholia käyttävästä hulttiomiehestä elää ja voi hyvin. Mielikuva lapseen henkistä väkivaltaa ja psykologista kontrollia käyttävästä äidistä, joka pyrkii viemään lapselta isän, on vain harvan asiantuntijan, uhrien ja heidän lähipiirinsä todellisuutta. Kuitenkin alle 15-vuotiaista lapsistaan 63% surmaa juurikin oma äiti.

Uhreillakin menee tavallisesti jonkun aikaa, että he uskovat ja ymmärtävät toisen vieraannuttavan heitä. Tässä vaiheessa ollaan jo myöhässä. Seuraava isku tulee sosiaaliviranomaiselta, joka hänkään ei usko ennenkuin on liian myöhäistä. Vaikka lastensuojelulaki velvoittaa lastensuojelua tukemaan molempia vanhempia heidän kasvatustehtävässään, ei monikaan tapaajavanhempi voi kertoa saaneensa apua lastensuojelulta kun häntä on pyritty vieraannuttamaan. Mikähän mahtoi olla kaikenkaikkiaan tausta lastensuojelun kriisin esiintuoneessa surullisessa tapauksessa. Siinähän poikkeuksellisesti lähihuoltajaksi oli valittu isä ja äiti tapasi lastaan valvotusti - oliko taustalla myös lapsen vieraannuttamista toisesta vanhemmastaan viranomaisten tuella? Samaan aikaa juuri valvottuja tapaamisia tarjotaan ratkaisuksi tapaamisongelmiin. Vieraannuttajan niissä tulisi lastaan tavata - ei vieraannutettavan!

Apua on Suomessa mahdotonta saada jos vieraannuttaminen on saatettu menestyksellisesti loppuun. Tällöin lapsi siis ilmoittaa, ettei halua tavata toista vanhempaansa. Tähän ei kukaan tule lasta ainakaan pakottamaan. Enemmän olen kuullut kertomuksia siitä kuinka vieraannuttajan suku pakottaa toisen vanhemman poistumaan esim. koulun juhlista, johon vanhempi saapuu nähdäkseen edes vilahduksen rakkaasta lapsestaan. Jäljelle jäävät suru ja toivo siitä, että lapsi joskus uskaltaisi irrottautua vieraannuttajan otteesta ja ottaisi yhteyttä. Sitten joskus. Niin sanoo vieraannutettavalle vanhemmalle monet viranomaisetkin kun eivät muka muuta voi. Tehdä esim. lapsen sijoitusta vaiheittain toiselle vanhemmalle.

Jos, ja enemmän kuin toivottavasti - laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta sekä elatuksesta (1983!) avataan ensi eduskuntakaudella, on työ tehtävä tällä kertaa laadukkaasti ja tulevaisuuteen kestäväksi. Oikeusministeriön valmistelussa tehtävän hankkeen on otettava tässä kirjoituksessani esiintuomia seikkoja. Fakkiutuneet käsitykset ja aidolle lapsen edulle haitalliset portinvartijat pitää heivata tästä lainsäädäntöprosessista ulos. Länsinaapuriin ja moniin muihin edistyksellisempiin maihin on katsottava - ja voimme hyvin pistää jopa asioissa paremmaksi!

Tapaajavanhemmuus tuo mukanaan B-luokan vanhemmuuden. Jos tapaajavanhempi on menettänyt huoltajuuden, on hän C-luokan vanhempi. Lapsen lähihuoltajuus tuo mukanaan kaikki etuudet, vallan, koskemattomuuden, ja näköjään myös oikeuden mitätöidä toisen vanhemman vanhemmuus. Lapsikilven takaa saa nykytoimin lapsia vieraannuttaa. Lasten suojelua vai ihan muuta?

 

1) Lapsen vieraannuttaminen vanhemmasta: toimintatavat ja niiden vaikutus lapsen ja vanhemman hyvinvointiin, Helinä Häkkänen-Nyholm, Taina Laajasalo & Tiina Tuuri, Unigafia2013, Psyjuridica Oy