Kirjautuminen

Olet täällä

”Elämää” kiusaajan ikeen alla

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua)

”ELÄMÄÄ” KIUSAAJAN IKEEN ALLA

Suomalainen yhteiskunta on tunnistanut vainotun ihmisen hädän ja tuskan. Elämä alituisessa pelossa ja odotuksessa siitä mitä tuleman pitää, on rankkaa. Lähestymiskielto on katsottu riittämättömäksi suojaksi joten vainoaminen on kriminalisoitu tämän vuoden alusta alkaen. Hyvä niin. Nähtäväksi jää kuinka moni vainoaja jatkaa vainoamistaan kriminalisoinnista huolimatta vai toimiiko laki ennaltaehkäisevänä.

Ikävä kyllä yhteiskunta ei ole yhtä huolissaan kiusatuista tapaajavanhemmista ja heidän lapsistaan. Huoltokiusatun ja vieraannuttamisen kohteena olevan vanhemman tuskaa ei tunnisteta tai siihen ei haluta puuttua. Pahantekijä saa tuomarilta synninpäästön koska hän on muuten niin hirveän hyvä vanhempi. Tapaajavanhemmalle ja lapselle jää kannettavaksi tuon synninpäästön seuraukset.

Kiusatun tapaajavanhemman tuska on täysin verrattavissa vainotun ihmisen tuskaan ja pelkoon. Pelko ei tosin useinkaan kohdistu fyysisen väkivallan uhkaan kuten vainoamisessa, mutta se on samalla tavalla läsnä joka hetki. Kiusattu ei voi luottaa mihinkään luvattuun tai sovittuun asiaan. Ennen pitkään kiusaaja rikkoo kaikki tekemänsä sopimukset ja lupaukset. Kiusattu ei saa apua mistään. Lasten asioista hoitava viranomainen asettuu lapsen puolelle ja tämä tarkoittaa käytännössä lähihuoltajan puolelle asettumista.

Ei ole harvinaista että viranomainen pyytää kiusattua myöntymään kiusaajan sopimusrikkomuksiin. Riita kun ei ole lapsen etu. Mutta missä se raja kulkee? Ainako pitää myöntyä? Ainako pitää suostua sopimusrikkomuksiin? Viranomainen ei ikävä kyllä ymmärrä etteivät rikkomukset lopu jos niihin aina suostuu. Kiusaajan tavoite kun on viedä kaikki. Silloin kiusaajan ei enää tarvitse välittää toisen vanhemman vanhemmuudesta kun kaikki on viety. Riita jatkuu niin kauan kun vietävää vielä on koska riita syntyy siitä kun kiusaaja manipuloi lasta tai jättää sopimukset noudattamatta.

Jokainen joka on huoltokiusattu tietää sen jäytävän tuskan ja turhautumisen. Jatkuvan epätietoisuudessa elämisen ja pimennossa olemisen siitä mitä omalle lapselle kuuluu ja tapahtuu. Tuntuu käsittämättömältä ettei kukaan puutu tähän. Raskainta kiusatulle vanhemmalle kuitenkin on huoli lapsesta. Minkälainen lapsesta sitten kasvaa, kun aikuisen malli saadaan pääosin kiusaajavanhemmalta? Koittaako se päivä jolloin lapsi saadaan luopumaan tapaamisista ja milloin? Oppiiko lapsi vihaamaan sinua? Uskooko lapsi valheisiin joita sinusta kerrotaan? Jokainen päivä on hidasta taistelua jossa kiusattu on altavastaajana ilman lainsuojaa.

”Elämää” kiusaajan ikeen alla