Kirjautuminen

Olet täällä

Miksi - Pahan jäljillä

Käyttäjän saska kuva

(internetistä kaapattua)


Mikä saa vanhemman aloittamaan vieraannuttamisen? Onko vieraannuttaminen tietoista vai tiedotonta toimintaa? Miksi viranomainen näyttää usein olevan vieraannuttajan puolella? Miksi tuomioistuimet näyttävät palkitsevan vieraannuttajan? Nämä ovat kysymyksiä joita vieraannuttamisen kohteeksi joutunut vanhempi kysyy. Näihin kysymyksiin ei kuitenkaan välttämättä ole yhtä yksiselitteistä vastausta. Koska en ole vieraannuttaja, viranomainen enkä tuomari vaan tapaajavanhempi joudun pohtimaan näitä kysymyksiä osin silmät sidottuna ja olettaen.

Mikä saa vanhemman aloittamaan vieraannuttamisen? Kun kaksi ihmistä solmii liiton, sen kuvitellaan kestävän elämän loppuun asti. Kun taas katsoo erotilastoja, niin pitäisi olettaa, että ero on kuitenkin todennäköisesti edessä. Ero on aina pettymys riippumatta siitä onko itse se eroa hakenut osapuoli vai ei. Kun kaksi vanhempaa eroavat, ei siitä toisesta pääse lopullisesti eroon. Vaikka rakkaus onkin kuollut, on sen hedelmä eli lapsi kuitenkin jäljellä. Tämä tarkoittaa, että vanhempien tulee toimia yhteistyössä oman lapsensa kasvattamiseksi. Eron jälkeistä elämää ei siis pystykään aloittamaan tyhjältä pohjalta vaan se entinen kumppani pitäisi huomioida lapsen toisena vanhempana. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys, mutta jos eroparilla on yhteinen lapsi, kykenee normaali ihminen huomioimaan myös entistä kumppaniaan koska rakastaa omaa lastaan. Joillekin tämä ei käy.

Vieraannuttajalla ei ole yhtä profiilia. Vieraannuttaja voi olla se joka jätettiin tai se joka haki eroa. Vieraannuttaja voi olla se joka petti tai se jota petettiin. Vieraannuttaja voi olla mies tai nainen. On kuitenkin muutama asia joka on jokaisen vieraannuttajan profiilissa. Itsekkyys, kyvyttömyys nähdä asioita toisen kannalta tai kyky olla välittämättä miltä toisesta tuntuu ja kyky valehdella. Tämänkaltaisilla ominaisuuksilla varustetun ihmisen kanssa yhteistoiminta on äärimmäisen hankalaa ja turhauttavaa. Tämänkaltainen ihminen pyrkii ja kykenee hankkimaan itselleen valta-aseman saadakseen mitä haluaa, keinoista välittämättä. Vieraannuttajalle lapsen toinen vanhempi on kolmas pyörä. Ylimääräinen rasite joka pitää poistaa yhtälöstä. Este joka estää uuden onnen toteutumisen. Ikävä muistutus siitä ettei onni kestänytkään. Toinen vanhempi ei enää kuulu vieraannuttajan ja lapsen muodostamaan perheeseen. Lapsella on vain yksi koti ja se on vieraannuttajan luona. Lapsen rakkaus kuuluu vain ja ainoastaan vieraannuttajalle.

Onko vieraannuttaminen tietoista vai tiedotonta toimintaa? Nyt joudun arvaamaan ja olettamaan. Joskus nimittäin vaikuttaa siltä, että vieraannuttaja on suorastaan nerokas taktikko ja strategisti. Vieraannuttajalla on tavoite johon hän pyrkii, sinut pitää poistaa yhtälöstä. Vieraannuttajalla on ominaisuuksia joita sinulla kenties ei ole. Tässä pelissä rumat otteet eivät käänny pelaajaa vastaan. Mennäänpä sitten keittiöpsykologian puolelle. Jos vieraannuttaja sattuu olemaan psykopaatti, sosiopaatti, narsisti tms. ei hän todennäköisesti välitä siitä miten pelaa. Vain tavoite on tärkeä. Joskus törmää siihen kuinka vieraannuttaja väittää toisen tekevän asioita joita itse tekee. Tämä voi olla tietoista kylmää valehtelua tai psyyken puolustusmekanismi, jolloin liian ikävä tai häpeällinen teko projektoidaan toisen tekemäksi oman puhtoisen minän suojelemiseksi. Tähän kysymykseen on äärimmäisen vaikea saada vastausta, joten oletetaan, että toiminta on pääosin tietoista.

Miksi viranomainen näyttää usein olevan vieraannuttajan puolella? Itse olen tullut siihen päätelmään, että vieraannuttaminen ei kuulu viranomaisen sapluunaan. Sosiaaliportista ei löydy ohjeita siihen miten viranomaisen pitäisi toimia jos epäillään vieraannuttamista. Tällöin viranomainen joutuu toimimaan omien kykyjensä, oletustensa, asenteidensa, heikkouksiensa ja vahvuuksiensa varassa. Viranomaisen hyväksi voidaan kuitenkin laskea se, että vastassa on ihminen joka ei pelaa normaaleilla pelisäännöillä, kykenee luomaan itsestään uhrin ja on todennäköisimmin se joka ensin kertoo oman totuutensa. Tärkeintä kuitenkin on se, että tällä ihmisellä on lapsi hallussaan. Koska kukaan ei ole kyennyt tai nähnyt tarpeelliseksi luoda käytäntöjä vieraannuttamisen estämiseksi on viranomainen ratkaissut ongelman omalla tavallaan. Asia on vanhempien välinen ja viranomaista kiinnostaa vain ja ainoastaan lapsen etu.

Vaikka voisi kuvitella, että lapsen etu ei ole se, että hän toinen vanhempansa eristetään hänestä, niin viranomaisen lapsen edun käsitteessä tämä huoli ei löydy kovinkaan korkealta. Viranomainen näkee, että kyseessä on vanhempien välinen huoltoriita. Viranomaisen vahvinta asetta eli lapsen kiireellistä sijoitusta toisen vanhemman luo ei saa käyttää huoltoriidan ratkaisuna. Viranomainen ei näytä ymmärtävän vieraannuttamisen kohteena olevan vanhemman epätoivoista tilannetta. Vielä hämmästyttävämpää on, ettei tilannetta nähdä lasta vahingoittavana toimintana. Tämä mahdollistaa ja sallii sen, että vanhemmat ja varsinkin lapsen kanssa pääosin asuva vanhempi voi tehdä varsin rumia temppuja toiselle vanhemmalle. Ei ole harvinaista, että viranomainen saattaa vedota vieraannuttamisen kohteena olevaan vanhempaan ”riidan” lopettamiseksi. Riitahan syntyy siitä, ettei vieraannuttaja noudata sopimusta. Tuntuu lapsen edun vastaiselta vaatia sitä ainoaa ihmistä joka yrittää pitää huolta lapsen oikeudesta myös häneen, luopumaan lapsen oikeuden kiinni pitämisestä. Viranomaiselle tärkeintä näyttää olevan riidan lopettaminen ja asian saaminen pois viranomaisen pöydältä. Tärkeintä tulisi olla lapsen oikeuden toteutuminen. Sitä kautta voisi myös lapsen etu toteutua.

Miksi tuomioistuimet näyttävät palkitsevan vieraannuttajan? Tuskinpa löytyy tuomaria joka innolla odottaa huoltoriita käsittelyn alkamista. Edessä on useampi tunti tai päivä sekopäistä näytelmää jossa kuullaan vale toisensa perään. Tuomarin ohjeet huoltoriidan nimellä kulkevan oikeuden käynnin ratkaisemiseksi estävät huonosti toimineen vanhemman ”rankaisemisen”. Ilmeisesti rankaisu on yhtä kuin lapsen lähivanhemmuuden siirtäminen toiselle vanhemmalle. Tuomarin on kyettävä löytämään lapsen edun mukainen ratkaisu. Tässäkin näyttää siltä, että riidan lopettaminen on tärkeintä. Kansantajuisesti tuntuu lapsen edun vastaiselta antaa lapsen edun ja oikeuden vastaisesti toimineelle vanhemmalle lisää valtaa ja rajoittaa sen vanhemman valtaa joka pyrkii pitämään huolta lapsen oikeudesta ja edusta. Ei ole harvinaista, että tuomion perusteena ovat vakiintuneet olosuhteet. Laissa ei kuitenkaan ole mainittu tätä perustetta.

Kun vieraannuttaja kaikella todennäköisyydellä marssii oikeussalista ”voittajana”, on lapsi hävinnyt. Vieraannuttajan sijaan on rangaistu lasta ja hänen toista vanhempaansa. Miksi?