Kirjautuminen

Olet täällä

Rikolliset keskellämme

Käyttäjän saska kuva

(internetistä, ilman viitettä)

ILMAN PELKOA RANGAISTUKSESTA

Laki on käsky meille oikeusalamaisille. Rangaistus on rikoksen tekijälle laissa säädetty kielteinen seuraamus. Suomessa rangaistusasteikko on rikesakosta ehdottomaan vankeuteen. Rangaistuksen lisäksi tuomitulle voidaan määrätä vahingonkorvauksia. Joistakin rikoksista voidaan tuomita esimerkiksi eläintenpitokielto tai liiketoimintakielto. Virkarikoksista voidaan tuomita myös viraltapano ja varoitus. Sotilasrikoksista voidaan määrätä myös erityisiä kurinpitorangaistuksia ja -ojennuksia.

Miettikääpä minkälaista olisi maailmanmeno jos ei olisi mitään lakeja ja asetuksia. Kukaan ei määräisi mitä ja miten asiat pitäisi hoitaa. Sitä saisi ihan itse päättää mikä on oikein ja mikä on väärin. Itse asiassa ei olisi mitään oikean ja väärän määritelmää. Ei olisi tuomioistuinta joka voisi jaella rangaistuksia. Mitähän siitä tulisi?

Niille joilla ei ole omaa tai ystävän kokeman tuomaa tietoa, voi seuraava tulla yllätyksenä: On olemassa ihmisryhmä jota ei voi rangaista. Kaikkein hulluinta on, että tämä ihmisryhmä kohdistaa tekonsa lapsiin. Tämä ihmisryhmä voi surutta valehdella ja rikkoa sopimuksia ilman pelkoa rangaistuksesta. Tämä ihmisryhmä voi mm. surutta manipuloida lasta, kiristää lasta ja viedä lapselta hänen toisen vanhempansa.

Edellä kuvattua toimintaa pidetään kyllä huolestuttavana ja ongelmallisena, mutta yhteiskunta jättää ongelman hoitamisen tapaaja vanhemman vastuulle. Hänen tulee yrittää sovitella lähihuoltaja luopumaan ko. toiminnasta. Kuulostaako hullulta? No sitä se onkin.

Miksi lähihuoltajaa sitten ei saa rangaista? Jotenkin nyt vain on syntynyt semmoinen käsitys, että lähihuoltajaksi päätynyt vanhempi on se ainoa ja oikea vanhempi. Eli jos häntä rangaistaan, niin rangaistaan samalla myös lasta. Lapsen taloudellista tilannetta ei voi heikentää sakoilla eikä hänen lähihuoltajaansa, herra paratkoon, voi missään tapauksessa ainakaan tuomita vankilaan. Ikään kuin se toinen vanhempi olisi aina kykenemätön pitämään lapsesta huolta. 

Jos joku kaltoin kohtelee eläintä, voidaan hänelle määrätä sakkojen ja vankeusrangaistuksen lisäksi eläintenpitokielto. Eläintenpitokielto voidaan määrätä vähintään yhden vuoden määräajaksi tai pysyväksi. Eläintenpitokielto voidaan määrätä pysyväksi, jos 1) kieltoon määrättävä on syyllistynyt törkeään eläinsuojelurikokseen, 2) kieltoon määrättävälle on aiemmin lainvoimaisesti tuomittu määräaikainen eläintenpitokielto tai 3) kieltoon määrättävän terveydentila on heikko ja häntä on pidettävä pysyvästi kykenemättömänä tai soveltumattomana omistamaan, pitämään tai hoitamaan eläimiä taikka muuten vastaamaan niiden hyvinvoinnista.

Missään tapauksessa en halua väheksyä eläinten oikeuksia. Eläimet ovat varmasti oikeutensa ansainneet. Meidän tehtävämme on suojata eläimiä meiltä ihmisiltä. Eläimet eivät sitä voi itsekkään tehdä. Mutta olisiko mahdollista suojata myös lapsia meiltä aikuisilta? Lapsi on suojaton varsinkin lähivanhemman harjoittamalle kaltoin kohtelulle. Tästä ei seuraa lapsenpitokieltoa. Varsinkin jos toista vanhempaa pyritään syrjäyttämään, on lapsen haettava turvaa ja hyväksyntää kaltoin kohtelijaltaan. Saadakseen tämän on lapsen hylättävä toinen vanhempansa. Hullua. Vai mitä?

Lapsi parka. Kaltoin kohtelijaa ei saa rangaista. Hänen toinen vanhempansa voidaan syrjäyttää lapsen elämästä tuomioistuimen päätöksellä jos hän lähtee taistelemaan lapsensa oikeuksien puolesta. Lapsen ainoa turva on sovittelu jonka tuloksena kaltoin kohtelija ei tule antamaan eikä varsinkaan noudattamaan sopimusta joka vaarantaisi kaltoin kohtelijan aseman lapsen kanssa pääosin aikaa viettävänä vanhempana. Näin kaltoin kohtelu saa tarvittaessa jatkua, jos lapsi erehtyy ilmaisemaan kiintymystään siihen toiseen vanhempaansa. Ilman pelkoa rangaistuksesta.