User login

You are here

Elämän toinen osa (no more reruns)

jyrki's picture

Intro

Alku on tällä kertaa hankalaa koska nyt se kumpuaa lopusta ja lukuisista ennen sitä tapahtuneista asioista koostuvista siemenistä. Iduista, joiden on nyt tarkoitus antaa kasvaa siksi, koska ne odottivat tätä hetkeä. Minulta tietämättä, ilkikurisesti hihitellen.

Tapasin naisen...

Tai antaas olla kelataanpas ensin vielä kauemmas.

Tapasin naisen (eri nainen kuin tuossa yllä) ja päätin rakastua. Se oli paitsi helppoa myös valtavan kivaa. Monta umpisiistiä tarinaa olis yksityiskohdista, jotka jätän tässä kertomatta kun on tarkoitus keskittyä olennaiseen.

Etsin työpaikan, osin tuon naisen takia, ja päädyin lopulta sydämellisen patruunan perustamaan pörssiyritykseen.

Tästä tämän tarinan alku alkoi. Tai ainakin se tunnistettavin alku.

Hiukset

Olin siihen saakka elänyt peroksidin ja extra-strong -geelin kyllästämässä ympäristössä, kiusannut kampaajiani venymään ihmeellisiin suorituksiin mutta nyt luontainen halu haastaa auktoriteetteja iski ja nykäisi härnäten niskavilloista.

Sananmukaisesti.

Firman kahvipöydässä joku kertoi tarinaa perustajan rekrytointikriteereistä näin:

".. hiän sannoo aena että jos meenoo tulla hälle töehin, niin pittää olla kova tekemmään töetä eekä sua olla pitkä tukka."

Mulla loppu hiustenleikkuu samana päivänä ja tuosta hetkestä on näinä päivinä kohta viisitoista vuotta. Fleda

Ajatus ei ollut missään nimessä niskuroida. Mietin vaan mielessäni, että vedän duunit niin perkeleen hyvin jotta tuo viimeinen sivulause saadaan pois firman rekrypolitiikasta. Sikäli kun se siellä oli koskaan ollutkaan, mutta kun jotain keksii niin joskus siitä tulee Se Juttu.

Tukka kasvoi ja poninhäntä oli syntynyt. Oikeestaan se oli mielettömän kivaa kun ei tarvinnu aamusin läträtä geelin ja moussen kanssa. Keskellä päätä ollut ärsyttävä hiuspyörrekin rauhoittui eikä jaksanut nousta hölmöilemään peilikuvaan.

Henkinen katu-uskottavuus kasvoi samaa tahtia. Näin jälkeenpäin ajatellen tuskin pelkästään hiusten ansiosta. Kyse oli vaan uusista sivuista kalenterissa jotka toivat kokemusta sinällään.

Lieveilmiöt

Pitkä tukka johti moneen asiaan. Ensin toki erääseen konsernin saunailtaan, jossa viimein sain julkisesti patruunan pojalta lupauksen, että pitkä tukka ei ole enää yrityksessä virallisesti rekryämisen este. Voitto sinällään hölmöön haasteeseen.

Se johti useampaan pokausyritykseen. Mua on todistetusti haettu usemmin kuin kerran tanssimaan kun ei humalan takia ole tajuttu ensin katsoa etupuolelta varmistusta sukupuolesta. Voin myös hakijoiden puolesta todeta heidän olleen pesunkestäviä heteromiehiä. Mikä näin julkisesti varmistettakoon:

Eivät olleet homoja ne miehet, eivät.

Se johti kaikenlaiseen päänaukomiseen baarijonoissa, nakkikioskilla, narikoissa. Oikeestaan kaikkialla missä itsetunto oli buustattu alkoholilla lähelle särörajaa. Joskus provosoiduin sanomaan takaisin, tai no oikeestaan, taisin sanoa kyllä joka kerta. Mutta puhumalla selvittiin melkein joka jutusta. Ainokainen kerta kun päästiin fyysiseen kontaktiin oli Nivalan Puustellissa baaritiskillä. Joku marjanpoimija aikoi hetken mielijohteesta vetää turpaan pitkätukkahippiä ja minä pyysin häntä yrittämään.

Kerran.

Toista kertaa en luvannut ja muistinpa kertoa senkin. Onneksi kaveri otti ensin kiinni olkavarresta todeten samassa alle sekunnin että tämän hipin raajalla nousee ainakin sata kiloa penkistä. Kättelimme sitten samantien väärinkäsityksen ystävinä.

Sittemmin olen lopettanut treenaamisen enkä säilytä kännykkääkään enää hauiksen paikkeilla nahkarotsin hihassa.

Se johti myös helppoon tunnistamiseen. Eräs kilpailija jopa jätti kansainvälisillä messuilla konsernin palautelaatikkoon viestin jossa erilaisin sanankääntein kertoi jonkun meidän firmaa edustavan käyneen heidän ständillään kiusaamassa. "Erityistuntomerkkeinä mainittakoon erittäin pitkä tukka..."

Kiistin toki moiset paskapuheet. Silloinen toimitusjohtaja tarjosi siitä huolimatta samana iltana oluet.

Se auttoi suhtautumaan elämään hassummin. Pohjois-amerikassa matkustellessani muistin kritisoida turvatarkastajia että voisitte jättää pitkätukat rauhaan. Jouduin siitä huolimatta tilastollisesti tarkastellen erityiskohtelun kohteeksi noin kymmenen kertaa useammin kuin kollegani. Hän joka oli geelimiehiä.

Uhat

Monesti on ehdoteltu että mitäs jos vetästäisiin sulta toi ponnari katki. Melkein yhtä monesti olen keskittynyt hengenpelastustoimintaan ja pyrkinyt puhumaan ehdottelijan ympäri. Hänen oman henkensä säästämiseksi. smiley

Pituus alkoi välillä olla oikeastikin haitaksi. Pyörivien teollisten koneiden seassa heiluminen reilun puolen metrin hännän kanssa oli paitsi oikeasti kiellettyä, myös oikeasti vaarallista. Välillä lyhensin omin käsin saksilla tai puukolla, kun letti jäi jo selän alle ja sängystä nousu piti tehdä nousemisen sijaan ensin kierähtäen.

Kerran kävin oikealla Kuopiolaisella parturilla. Sellaisella valantehneellä. Hän ei sitten raaskinut ottaa enempää kun pari senttiä pois kun ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa. Muistan lukeneeni samalla reissulla Seppo Saarion kirjoittamaa kirjaa. Sitä jossa ei käsitellä sanallakaan hiuksia.

Prätkällä ajellessa letti piti aina työntää tarkasti ajopuvun alle tai luvassa oli ikävää. Kerran ajoin kokeeksi ilman kypärää hiukset vapaana yli kahtasataa. Syntyneen kampauksen selvittelyyn käytettiin linkkuveistä, kynsisaksia ja pari tuntia kesälomaa. Opin tuosta vain sen että samaa ei tarvitse kokeilla toiste.

Tasaantuminen

Kymmenen vuoden jälkeen ponnarista oli tullut virallisesti osa mua. Se ei enää erottunut, enkä antanut sen erottaa minua. Aikanaan kuvittelin sen tuovan työelämässä kontrastia osaamiseen mutta sekin tehokeino taisi olla omaa harhaa.

Tyydyin satunnaisesti lyhentämään kun siltä tuntui mutta en enää vetänyt lapaluita lyhyemmäksi koskaan. Oli kivaa. Myös silloin kun ne hikisinä ja sitomattomina sotkivat hengityksen alla hymyilevältä hikinaamalta. (Joo joo, vähän erotiikkaa pitää olla cool)

Loppu

 

 

 

 

 

Se tuli täysin ilman varoituksia. Täysin ilman järistyksiä tai räjähdyksiä. Tuli vaan ja pysäytti kaiken. Heti. Tähän ja nyt. Ei neuvotteluvaraa. Ei minkäänlaista. Ei haastanut. Ei ilkkunut. Ei neuvotellut.

Ei rähjännyt eikä varsinkaan pyytänyt anteeksi.

Tapasin näet naisen (joo tää on se alussa mainittu eka nainen), rakastuin heart ja kerrankin nautin koko sielulla siitä tunteesta ilman pienintäkään turvavyötä. Carpe Diem ja kympistä pää edellä banzai -huutoa nauraen alas säkkipimeässä yössä.

Muutimme vastikään yhteen virallisesti ja aiomme elää yhdessä.

Käytin häntä vajaa pari viikkoa sitten rutiininomaisissa verikokeissa. Lääkäri soitti meidät tunnin sisään takaisin koska tuloksissa oli jotain täysin pielessä. Tuo uusintakoereissu johti ensin osastolle jäämiseen ja aamulla lopulta syöpädiagnoosiin. Lääkäri brieffasi faktat ja puolen tunnin sisään salamaniskusta halattiin silmät kosteina hyvästiksi ambulanssin ovella.

Jonkin teorian mukaan selviytymisessä olis ollut kyse enää päivistä, joten eräänlainen lottovoitto tippui meidän perheeseen sinä päivänä.

Luvassa on nyt uuden elämän aloittaminen raskaan sytostaatti ja sädehoidon kautta.

Aion olla siinä mukana. Noin miljardi kertaa isommalla sydämellä kuin aikanaan hiukset kasvatin. Oikeestaan tällä ei ole enää mitään tekemistä hiusten kanssa. Sainpahan vaan mukavan jutun aikaiseksi mokomalla varjolla.

Tämän takia hiukset sai tänään mennä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Linkki operaatiosta YouTubessa: Empathy Hair Cut

 

Uudet kasvaa, sitten kun sen aika on.

Uuden elämän myötä

Sponsoreille ja muille tiedoksi:

Pahoitteluni jos koet tulleesi vedätetyksi. (no just joo wink)

Voit tukea haluamallasi tavalla Pohjois-Suomen Syöpäyhdistystä, mutta ethän jumalauta kerro minulta terveisiä koskapa poliisi ja verottaja syyttää samantein rahankeräyksestä tai jostain muusta kriminaalista.

Kun on ollut pitkä tukka, tiätsä. devil