User login

You are here

Saga: Parkkipartio 2017

jyrki's picture

Olen lainkuuliainen kansalainen. En pidä puhelinmyynnistä enkä epäeettisistä liiketoimista.

Suomeen on pesiytynyt vuosien saatossa lokkeihin verrattavia yksityisiä pysäköinninvalvontayrityksiä (myöhemmin "Parkitsijat"). Näitä löytyy "tietoa" mm. hakukoneilla kun lyö hakusanoiksi sopivia (tässä yksi esimerkki). Kun hakusanoihin lisää vielä suomi24 tai murobbs niin saa lisäksi katkeransuloisia hyviä ja vähemmän hyviä neuvoja tarinoiksi asti, kuinka työntää ne ikävät laput sinne missä päivä ei paista.

Laitetaanpa tähän väliin varmuudeksi: En missään tapauksessa kehoita ketään rikokseen. Jos taas kyse on allaolevan kaltaisesta puhelinmyyntiin verrattavasta kiusanteosta Parkitsijan toimesta niin kehoitan kyllä jokaista hakemaan oikeuksiaan. Lokkien syöttäminen on yleensä kielletty kaupungin järjestyssäännöissä. Älä tee mitään näistä kotona.

Utopistisesti tarkasteltuna Parkitsijat ovat hyvällä asialla ja palvelukonsepti on asiakkaalle tehty ymmärtääkseni helpoksi. Palvelua tarjoava yritys lupaa ilmaiseksi pitää huolen pysäköinninvalvonnasta ja tulonlähteen Parkitsijalle tarjoavat ne henkilöt joita Parkitsija epäilee rikkoneen pysäköintisääntöjä ja samalla sitoutuneen suorittamaan siitä korvauksen.

Siinä astutaankin harmaalle viivalle joka on piirretty veteen tai suonsilmäkkeen viereen paremminkin. Yksityisen valvontamaksun peruste kun on aina sopimuksellinen ja yksityisoikeudellinen. Se ei perustu suoraan sellaisenaan esim. rikos- tai tieliikennelakiin eikä siten ole ymmärtääkseni esim. syyttäjän alaiseen rikokseen kohdistuva vaade.

Teemaa tosin on jo puitu kaikissa eri oikeusasteissa ja yksinkertaisuudessaan valideja näkökulmia on useita:

"Parkitsijat"

  • näkemällä sopimustekstin sitoudut solmimaan sopimuksen meidän kanssamme
  • mikäli solmittuasi sopimuksen pysäköit (väärin), voimme laskuttaa sinulta yksityisoikeudellisen maksun
  • oletamme että ajoneuvon omistaja on sen kuljettaja, varmistamme yhteystiedot ajoneuvorekisteristä
  • ellet maksa maksua, saamme periä sitä oikeusteitse
  • ellemme tiedä kuljettajaa lähetämme maksun ajoneuvon omistajalle ja toivomme että hän maksaa

"Pysäköijät"

  • jos pysäköin väärin ja saan siitä maksun sekä myönnän näin tehneeni olen velvoitettu laskun maksamaan

"Ajoneuvojen omistajat"

  • maksu ei kuulu ajoneuvon omistajalle paitsi silloin jos omistaja on myös sopimuksen tehnyt (kuljettaja)

"Oikeusasteet"

  • mikäli sopijapuolet myöntävät sopimuksen syntyneen, on asia riidaton ja maksu maksettava
  • mikäli kuljettaja ei myönnä sopimuksen syntymistä on Parkitsijan näytettävä toteen että sopimus on syntynyt
  • näyttövastuu on aina yksityisoikeudellisissa jutuissa kantajalla (Parkitsijat)

Asiaan liittyy muitakin mehukkaita vivahteita mutta niiden purkaminen ei muuta asiaa merkittävästi vaan ainoastaan ikävystyttää ja pilaa viihteen.

Sattumoisin olin tutustunut aiheeseen jo aiemmin, käytännön maamiehen juridiikka ja varsinkin etiikka on kiinnostanut aina. En myöskään pidä lokeista jos ne ruokailevat minun kasvimaallani (metafora).

Case 2017

Löysin 10.5.2017 aamulla tällaisen lapun omistamani ajoneuvon peilistä:

Lappu

Maallikko sanoisi että tuohan on parkkisakko. Joku toinen kertoisi sen olevan v*ttuilua. Minusta se on kerjuukirje (tässä nimenomaisessa tapauksessa). Laki pysäköinninvalvonnasta kun ei käsittele tai koske tällaisia lappuja.

Tein omaa selvitystä aiheesta mm. vierailemalla väitetyllä paikalla samana aamuna ja laitoin lopulta 10.5.2017 ohjeiden mukaiseen osoitteeseen yhdistetyn reklamaation ja sopimuspohjan. Arvelin että asia on siten loppuunkäsitelty. (Avaintermi: yksityisoikeudellisen vaateen formaali riitauttaminen ajoissa). Reklamaatiossa myös sitoutin Parkitsijan korvaamaan minulle menetetystä ajasta ja vaivasta 50EUR per mahdollinen tuleva yhteydenottokerta, koska oli jo osoitettu että asia ei kuulu minulle. Tällä halusin varmistaa että Parkitsijan mahdolliset jatkotoimet olisivat juridisesti järeämpiä kuin kalasteleva puhelinmyynti tai kerjuukirjeiden lähettely, ja loppuisivat siten omaan mahdottomuuteensa. Asiansa osaava juristi kun ei lähde ajamaan toivottomia juttuja ilman oikeita perusteita.

Vastoin arveluani (mielestäni) epäeettisesti ja/tai leväperäisesti liiketoimintaansa toteuttava Parkitsija oli antanut laittoman toimeksiannon konemaisesti alihankkijalleen ja alihankkija lähestyi minua 7.6.2017 uudella vaateella johon oli lisätty kuluja ja korkoa.

Koska sopimus oli mielestäni välillemme näin syntynyt ja Parkitsija oli sen riidattomasti tekemillään toimilla hyväksynyt, olin pakoitettu kirjoittamaan Parkitsijalle laskun sovitusta toimenpiteestä. Toimitin varmuuden vuoksi kaksi laskua, toisen perintäyhtiölle, koska tulkitsin että molemmat olivat syypäitä ja samoin eettisin periaattein, minulle riittäisi kunhan joku sen maksaa. Useampi mahdollinen maksaja kun nostaa maksunsaamisen todennäköisyyttä. (Vrt. lähetettyjen karhujen määrä korreloi niistä Parkitsijan saamiin tuloihin kun niitä kuitenkin maksetaan vahingossa). Muistutin myös erikseen alihankkijaa että vaade on jo riitautettu ja siten toimeksiantonsa laiton. Näin alihankkija ei voi enää lähestyä samassa asiassa minua. Ainakaan laillisesti. Tein kokeeksi virheitä dokumentteihin jotta mahdollisuus riitauttaa asia ja pelastaa kasvot on myös vastapuolella. Arvelen näet että mielenkiintoa ei siellä kaiveluun riitä ja unohtavat asian ennenpitkää.

Saga jatkuu. Mikäli maksua minullepäin ei kuulu lähetän kuukauden välein korkeintaan kaksi muistutusta ja annan asian sitten käräjäoikeuden kautta lopulta ulosottomiehen hoidettavaksi. Kaikki muu yhteydenpito Parkitsijan tai toimeksiantajansa suunnalta liittyen Parkitsijan vaateeseen luo vain uuden laskun minulta Parkitsijalle. Näitä laskuja sitten toki karhutaan samalla strategialla, kaikin laillisin keinoin.

Mulle ei vittuilla.

PS: Löytyipä metaforisesti sopiva kuva internetistä, kuvan oikeudet eivät ole minulla. Poistan pyydettäessä, kiitokseksi mainostan Markus Varesvuon ja Jari Peltomäen esitystä lintukuvauksesta