User login

You are here

Onko isyys sensuroinnin arvoinen?

jyrki's picture

Olen mukana vajaalla parillakymmenellä erilaisella postituslistalla "siviilityöni" puolesta. Mukana on pääasiassa lastensuojeluun, lasten oikeuksiin ja lasten mielenterveystyöhön liittyviä toimijoita. Paitsi kotimaisia, on joukossa paljon myös kansainvälisiä tiedotuskanavia, Kanada, USA, Saksa, jne. Lyhyen maininnan arvoinen juttu tipahti sähköpostiini viime yöltä, Argentiinasta, ja osui häkellyttävän syvälle.

Kyseessä on tiedote elokuvan julkaisusta jota lukiessani räpsähtivät luomet auki jälleen kerran. Olen aina uskonut oikeudenmukaisuuteen ja ihmisen hyvyyteen, etenkin pitkän aikavälin yli tarkasteltuna, mutta nyt vatsa pyörähti taas ympäri ja oksennus maistui kun mielikuva kuvotti psykofyysisen kokonaisuuden voimakkuudessaan.

 Elokuva Borrando a Papá (Erasing Dad) kertoo kahden isän tarinaa ja eräiden tahojen mukaan kritisoi kovasti eroavien vanhempien ympärillä toimivia lainopillisia avustajia ja heidän muassaan toimivia psykologeja. Nämä ammattilaiset kun saavat elantonsa noiden vanhempien hädästä.

Tulonlähde lienee kovin merkittävä, koskapa koottu kansalaisjärjestö yritti (ja osin onnistui) sensuroida koko elokuvan julkaisun, hyökkäämällä elokuvan rahoittajiin addressin voimalla. Sensurointia vaativat (ihan ymmärrettävästi) mm. ihmiset joita haastateltiin elokuvaa varten ja jotka halusivat todistella vielä syyttömyyttään. 

Erään (elokuvassa esiintyvän?) psykologin sanoja lainaten:

"Jos minä sanon, että isä on syyllinen, hän on syyllinen kunnes hän voi osoittaa syyttömyytensä. ... siksi meidän täytyy muuttaa perustuslakia niin, että tämäntyyppisissä tapauksissa todistustaakka on isällä. "

Jos olisin parikymmentä vuotta nuorempi, sanoisin nyt "Vittumitäpaskaa", mutta olen nelivitonen isä joka on nähnyt vierestä useamman kuin kymmenen isän käytännön taistelun tuollaisia asenteita vastaan. Siis aikuisten oikeasti, täällä Suomessa, ihan näinä vuosina ja vankiloiden sekä mielisairaaloiden ulkopuolella, tavallisten työssäkäyvien ihmisten keskellä.

Siksi totean että "Hienoa! Toivottavasti elokuva saa paljon julkisuutta ja katselukertoja samalla popularisoiden sen kuvottavuuden mikä vieraannuttamisen ytimessä oletusarvoisesti on, mutta ei monestikaan näy satunnaista sauna-ilta avautumista enempää." 

Vetoomuksesta huolimatta, filmintekijä päätti järjestää yleisen katselutilaisuuden, mutta tämä estettiin valtiovallan avustuksella. Kongressiedustaja Gladys Gonzales etunenässä, taisteli elokuvan vääräuskoisen näkemystä vastaan, vain ottaakseen kunnolla turpaan twitterissä ja naamakirjassa. Elokuvan sensurointia ei haluttu toki, onhan sanan- ja ilmaisunvapaus olemassa, vaan ainoastaan kieltää elokuvan esittäminen. Vähän niinkuin murhaaja joka sanoo että "En mä sua haluu tappaa, haluun vaan että sun henki ei kulje"

Katso traileri:

 

 

Mutta kun lapsella on oikeus rakastaa kumpaakin vanhempaa. Mielestäni siis, kuka sitä suojaa ellei suojaamisen tarvetta tuoda kunnolla esille niin että Pudasjärven sossutanttakin sen tajuaa. Tuomarit tai hovioikeudenneuvokset ei nettivideoita katsele, miksi pitäisikään. Lakikirja on olemassa ja sen avulla oikeutta voi jakaa.